keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Viro ei ollutkaan tylsä

Myönnetään, minulla oli ennakkoluuloni siitä, että kesälomareissumme suuntautui "vain" Viroon. Mietin, että tuntuuko se yhtään siltä, että ollaan reissussa ja onko siellä mitään nähtävää. Ilokseni huomasin olevani totaalisen väärässä! Tallina oli kasvanut kolmessa vuodessa entistä mielenkiintoisemmaksi ja Saarenmaa tarjosi kaunista kesäidylliä silmänkantamattomiin.

Olimme sekä mennessä, että tullessa yötä Tallinnassa ja näiden lisäksi kolme yötä Saarenmaalla, Kuressaaressa. Tavoistamme poiketen, emme olleet kauheasti selvitelleet nähtävyyksiä tai pysähdyspaikkoja etukäteen. Minullakaan ei ollut takataskussa listaa "pakko nähdä" - paikoista. Moisessa huolettomuudessa oli puolensa; poikkesimme sattumalta ihanaan Liivan kylään, josta löytyi loistava Muhurito - ravintola sekä idyllinen kylänraitti ja upea vanha kirkko. Aikataulujen ja listojen puute sai meidät myös poikkeamaan Ohessaaren jyrkänteellä katselemassa merta ja sodan aikaisia juoksuhautoja sekä pitämään evästauon eräällä vanhalla sillalla. Hauska sattuma oli myös, kun huomasimme Inkan kanssa olevamme samaan aikaan Tallinnassa, alle kilometrin päässä toisistamme. Hotelliaulatreffit olivat lyhyet, mutta sitäkin mukavammat!

Toisaalta jonkinlaisesta etukäteisselvittelystä olisi ollut hyötyä silloin kun talsittiin hikisinä ja uupuneina pitkin Tallinnan vanhankaupungin mukulakivikatuja etsien ravintolaa, jonne olisi viitsinyt beben kanssa mennä.

Reissu jätti kipinän tutustua Baltiaan laajemmin, joten reissulista kasvoi jälleen yhdellä kohteella. Loppuun vielä muutama, meidän mielestä, erityisen siisti juttu:

- Sorven majakka ja etenkin se ympäristö. Aikaisin aamulla paikalla ei ollut vielä ketään muuta!
- Ajomatka Muhun saaren ja Saarenmaan halki Kuressaareen
- Ruokaa; Muhurito (Muhulla, Liivan kylässä), Castello ja Retro Kohvik (Kuressaaressa)
- Kuressaaren Piispanlinna sokkeloineen, pihoineen ja näyttelyineen
- Tallinna kokonaisuutena; etenkin keskustasta Pirittaan menevä pyörätie sai haaveilemaan fillarista
- Tallinnassa sijaitsevan Lennusadamin meripelastusnäyttely oli upeasti toteutettu
- Kuressaaren kujat ja talot. Etenkin vähän keskustan ulkopuolella pääsi kurkistelemaan paikallista menoa juoksulenkin varrella

+ erityismaininta: haikaran pesä ja poikaset oli hieno näky.








maanantai 15. toukokuuta 2017

Kevättä lainaamassa

Pieni pyrähdys Helsingin keväässä sai kuvittelemaan, että lämpö olisi jo kulkeutunut tänne pohjoisempaankin. Noo, ehkä vielä hetki! Mutta voi että, me nautimme etelän lämmöstä ja pitkistä kävelylenkeistä ristiin rastiin. Kävin myös kaatamassa suolaa haavoihin eli katsomassa HCR:än juoksijoita. Lohtujäätelöllä siitäkin selvisi!

Helsingistä kotiutettiin meille myös myös käytetty Thulen kärry, eli siis se häkkyrä, johon saa beben kyytiin ja vaikka sitten pyörän tai suksien perään. Kyseinen kärry oli meillä lainassa Lapissa, ja hiihdeltiin pitkiä matkoja Stellan koisatessa vällyjen alla. Seuraavaksi pitäisi uskaltautua kokeilemaan, kuinka kärry toimii pyörän perässä. Kunhan saataisiin vielä vähän enemmän sitä kevättä tänne...

Pikkuhiljaa tiukka räkätauti alkaa hellittämään ja elättelen toiveita päästä tällä viikolla lenkille. Kävelyille ja joogaamaan ainakin. Kuukauden päästä juostava Pullukka Run on vielä täysin saavutettavissa, vaikka flunssa on kieltämättä vähän nakertanut parasta terää juoksusta.

ps. Hietaniemen hautausmaa ja Lapinlahden sairaalan alue olivat U-P-E-I-T-A. Hautausmaa ja mielisairaala, kuinka piristävää perhelomailua! Suosittelemme.





tiistai 9. toukokuuta 2017

Kisaviikon koettelumukset

Lauantaina häämöttää  HCR. Sanoin viime viikolla, että on kiva saada siihen alle sellainen tasapainoinen ja rauhallinen viikko. Miehellä ei ole pitkiä työvuoroja, eikä kalenterissa näy muuta kuin tiistain muskari. Joopajoo. Ensin kipeäksi tuli Stella, sitten minä. Nyt yskitään kilpaa ja välillä tekisi mieli työntää räkäimuri omaan nokkaan. Lisäksi tyttö yrittää puskea neljää ylähammasta ulos samaan aikaan. Reppana ei yhtään ymmärrä mikä juttu tää on, kun nenä vuotaa ja ikenet kutisee. Lääkkeeksi kelpaa syli, tissi ja äiti. Panadol-ruiskusta on tullut kypärämyssyäkin pahempi vihollinen.

Harmittaa, sitä ei käy kieltäminen. Tärkeintä olisi kuitenkin saada bebe kuntoon, juoksuhommat katsellaan vasta sen jälkeen.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Puolivuotias

Kuusi kuukautta, puolikas vuosi! Käsittämätöntä, sanon minä. Meidän vauva täytti eilen puolikkaan vuoden, ja hän on päivä päivältä hieman vähemmän vauva ja enemmän...lapsi? Myös äiti on tässä ajassa alkanut olla enemmän mukavuusalueella uudessa roolissaan. Arki sujuu, Stella kasvaa ja pahimmat tunnemyräkät ovat tasoittuneet. Eli siis ihan jokainen itkukohtaus ja näppylä ei enää suista äitiä tolaltaan. Vain joka toinen, ehkä.

Toisaalta murheiden ja ilojen suhde tuntuu olevan vakio. Nyt "jännnittää" listalla ovat mm. sormiruokailu, konttausharjoittelun aiheuttamat kumpsut ja se, oppiiko Stella koskaan nukahtamaan iltaisin ilman minua. Sen sijaan "mahtavaa" listalla ovat kaikki erilaiset äänet - päristelyt, tuhistukset, kiljahdukset, ölinät ja juttelut - , oppimisen riemun näkeminen, naurun rätkätykset ja kuolapusut.

Lueskelin tuossa mitä olin kirjoitellut blogiin meidän elämästä kolmen viikon kohdalla; silloin mieltä painoi univelka ja yösekoilut, beben yhtäkkiset nälkäraivarit ja imetys. Silloin puolivuotias oli verrattavissa jo lähes taaperoon.

Onnea siis meidän isopieni, ihana murmeli! Elämä kanssasi on ihmeellistä.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Reissuvuosi käyntiin Lapissa

Tämän vuoden ensimmäinen reissu oli pitkään ja hartaasti suunniteltu Lappi-loma. Erityisen jännittävän reissusta teki se, että tämä oli ensimmäinen pitkä reissumme Stellan kanssa. Kyllä sitä monenlaista kauhuskenaariota tuli pyöriteltyä ennen matkaa; jos automatkat ovat yhtä huutoa? Jos iskee korvatulehdus/mahatauti/flunssa/kuume/ihottuma? Jos vauva menee sekaisin moisesta reissusta?

Vaan automatkat sujui paremmin kuin ikinä kuviteltiin, ainut joka sai flunssan olin minä, eikä taidettu juuri sen enempää olla sekaisin kuin nyt vauvavuotena yleensäkään ollaan. Eli kyllä kannatti uskaltaa lähteä! Reittimmehän kulki Kuopio - Rovaniemi - Pyhätunturi - Oulu - Kuopio- reittiä ja auton mittariin kertyi sellainen rapiat 1600 km. Matkalla laulettiin muutamankymmenen kertaa Lennä lennä leppäkerttu ja luettiin Tiitiäisen runokirjaa niin, että sivujen kulmat alkoivat repsottaa. Lisäksi ulkoiltiin, retkeiltiin, hiihdettiin, lautailtiin, syötiin, lautapelailtiin ja oltiin vaan. Aika jees.

Stella nautti isomman porukan seurasta, kunhan pääsi pahimman vierastuksen yli ja me päästiin Jonaksen kanssa käymään jopa kaksin rinteessä ja kavereiden häissä (joiden ympärille reissu alunperin rakentuikin). Mutta yhtä kivaa kuin oli olla hetki kaksin, niin oli myös koko perheen hiihtoreissut sekä retki Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Korvaamattomiksi vauvan kanssa (mummien, ukin, tätien, sedän ja serkkujen seuran ohella) osoittautuivat Thulen kärry, joka oli meillä lainassa ja jonka sai vaikkapa hiihtolenkille mukaan sekä vanha tuttu Manduca.

Yritetäänpä palata reissuun yksityiskohtaisemmin myöhemmin!