tiistai 16. joulukuuta 2014

Reissuvuosi 2014

Vuosi 2014 sisälsi upeita reissuja ja oivalluksen siitä, että jos haluaa nähdä maailmaa, on pakattava rinkkansa ja lähdettävä. Kahdeksan erilaista maata, aika monta kaupunkia. Lentäen, autolla ajaen, bussilla, junalla, metrolla, laivalla, pikkuveneellä. Vuoteen on mahtunut uima-altaalla löhöilyä keskellä Singaporea, punaviinin juontia ranskalaisella parvekkeella Pariisin kattojen yllä, tuulinen yö teltassa Indonesiassa, bailaamista Kööpenhaminan opiskelijapubissa, kebabin mutustelua Berliiniläisessä puistossa, pelastuslaitoksen toiminnan ihmettelyä yhdessä singaporelaisten lasten kanssa, köllöttelyä Adrianmeren rannalla sekä eksymistä niin autolla kuin kävellenkin Italiassa.

Maalis-huhtikuu
Pariisi
Meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, sitä odotettiin hartaasti! Saatiin nipistettyä neljä päivää vapaata maalis-huhtikuun vaihteessa ja pääsimme ottamaan varaslähdön kevääseen.
Pariisi oli huikean kaunis, rento, romanttinen ja mielenkiintoinen. Keväiset ilmat suosivat meitä, ja istuskelimme puistoissa jäätelöä syöden, kuljimme Seinen rantaa, näimme Notre Damen ja söimme ranskalaista sipulikeittoa.
Kaikki eivät pidä Pariisista, mutta minä tykästyin kyllä sen kauneuteen ja romanttisuuteen.




Toukokuu
Singapore ja Indonesia
Kuukausi Pariisin jälkeen lähdimme ensimmäiseen isoon reissuun, kohti Aasiaa. Viivähdimme mennen tullen Singaporessa muutamat päivät ja kaupunki teki melkoisen vaikutuksen siisteydellään ja toimivuudellaan. Se oli kummallinen sekoitus aasialaista kulttuuuria, ja samalla modernia ja hyvin järjestelmällistä yhteiskuntaa.
Pisimmän ajan reissusta olimme kuitenkin Indonesiassa, Lombokilla sekä Gilin saarilla. Lombokilla valloitimme tulivuori Rinjanin ja yövyimme teltassa kraaterijärven reunalla. Kahden päivän vaellus oli ainakin minulle yksi vuoden ehdoton kohokohta. Gilin saarista vietimme joitakin päiviä Trawanganilla, jossa mm. vuokrasimme pyörät, söimme maailman parasta pizzaa ja kävimme sukeltamassa kilpikonnien kanssa koralliriutoilla.




Kesäkuu
Tallinna
Kesä oli töissä aikamoista härdelliä, ja muutaman päivän pyrähdys Tallinnassa katkaisi arkisen aherruksen. Eksyiltiin vanhassa kaupungissa, syötiin parissa kivassa ravintolassa ja shoppailtiin. Ei mitään kummempaa, mutta se riitti meille.




Elo-syyskuu
Italia & San Marino
Kuun lopussa alkoi kesälomamme numero kaksi, jolloin olimme buukanneet itsellemme lennot Italiaan. Tarkoitus oli ajaa noin tuhannen kilometrin road trip alkaen Bergamosta. Matkan varrella näimme Gardajärven, Veronan, Venetsian, Ravennan, Riminin ja Bolognan, sekä teimme päiväretken San Marinoon. Näimme paljon kauniita maisemia ja pääsimme nauttimaan road trippaamisen (voiko näin sanoa?) vapaudesta, mutta kahden viikon aikana tuli myös totaalinen Italia-ähky, enkä todellakaan koe mitään suurta hinkua lähteä sinne uudestaan ihan heti.

Reissu oli kuitenkin todella ikimuistoinen, sillä kotiin palatessamme vasemmissa nimettömissä kimaltelivat sormukset. J pääsi yllättämään Venetsiassa kysymyksellään, mutta vastausta en epäröinyt hetkeäkään.





Syyskuu
Kööpenhamina
Olimme työkaverien kanssa haikailleet jo kauan tyttöjen reissua johonkin, sillä vaikka olimme samassa työpaikassa, tuntui ettei koskaan ollut aikaa viettää aikaa keskenämme. Niinpä syyskuun lopussa suuntasimme Kööpenhaminaan. Kolme päivää sisälsivät hyvää ruokaa, biletystä, shoppailua, nähtävyyksiä ja rentoa oleilua, juuri sitä mitä kaipasimmekin sateiseen syksyyn.




Marraskuu
Berliini
J:n kanssa päätimme hyödyntää vuoden viimeiset lomamahdollisuudet, ja lähdimme neljäksi päiväksi Berliiniin. Suuri mielenkiintomme kohdistui museoihin ja toisen maailmansodan aikaiseen historiaan, joiden perässä kävelimme pitkin poikin kaupunkia . Berliini tuntui heti varsin kotoisalta ja siellä oli helppo olla, ruoka oli hyvää, shoppailu melko halpaa ja nähtävää oli mahdottomasti.





Kaikkiaan tähän vuoteen mahtui kahdeksan eri maata, joista aiemmin olin käynyt vain Virossa. Aika huikea matkustusvuosi siis minun mittapuullani. Matkakohteita on vaikea vertailla, jokaisessa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Aasian reissu jäi toki mieleen, koska se vaati paljon suunnittelua, siellä oleilu oli aivan erilaista ja matka meni aivan täydellisen nappiin. Emme kohdanneet reissussa lainkaan vastoinkäymisiä tai takaiskuja, kun taas esimerkiksi Italian reissulla sairastimme molemmat vatsataudin, autoilu aiheutti ajoittain stressiä ja hotelliemme sijainnit olivat hieman kyseenalaisilla alueilla. Kaupunkilomat olivat kivoja piristysruiskeita arkeen, ja en kyllä pysty valitsemaan niistä suosikkiani.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vinkkejä Berliiniin, osa 2.


DDR - museo

DDR museo sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta ja suuntasimme sinne ensimmäisenä iltana. Sisäänpässy oli jotain kymmenen euron luokkaa, ja museo oli kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen. Se ei ollut mikään perinteinen "vanhoja tavaroita lasivitriineissä" - paikka, vaan interaktiivinen ja yllätyksellinen.

Museossa pääsi mm. ajamaan itäsaksalaista Trabant - autoa, istumaan Stasin kuulusteltavaksi sekä vierailemaan tyypillisessä itäsaksalaisessa asunnossa. Lisäksi jokapuolella oli erilaisia videoklippejä, valokuvia ja tietoiskuja kertomassa niin politiikasta, kylmästä sodasta kuin ihan tavallisten itäsaksalaisten arjesta.




Tempehofin suljettu lentokenttä

Tempelhofin lentokenttä suljettiin 2008, koska se oli nykylentokoneille liian pieni plus että se sijaitsee keskellä kaupunkia. Nykyisin lentokenttä on puistokäytössä, ja siellä olikin jos jonkinlaista äksöniä! Saattoi vuokrata polkupyöriä, rullaluistimia, leijarullalautoja, leijoja ja vaikka mitä! Ja lääniä näille harrastuksille kyllä piisasi. Paljon näkyi myös lenkkeilijöitä ja perheitä ulkoilemassa sunnuntain kunniaksi. Mun mielestä on myös kunnioitettavaa, että tuollainen joutoalue on saatu valjastettua järkevään käyttöön, pointsit siitä!

Toki Berliinistä löytyy myös kauniimpia paikkoja ulkoilla, mutta jotenkin kaikessa karuudessaa lentokenttä oli hieno. Ja sielläkin oli sitä historiallista taustaa, siitä kiinnostuneille. Kylmän sodan aikaan neuvostoliittolaiset katkaisivat maayhteydet Länsi-Berliiniin, ja ihmisille toimitettiin ruokaa, lämpöä yms. ilmasillan avulla. Parhaimillaan lentokentälle laskeutui koneita puolentoista minuutin (!!) välein. Useampi lentäjä sai siinä leikissä myös surmansa.



 Muuri

Muuri, tuo Berliinin yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä, josta on jäljellä enää betonisia paloja siellä täällä ja jalkakäytävässä tiilirivi merkitsemässä sitä, mistä tuo kylmänsodan jakolinja on joskus mennyt. Konkreettisestihan muuri oli ja on aika mitätön, mutta sen merkitys maailmalle on ollut valtava. 
Luettuani lukuisi tarinoita Berliinin muurista ja ihmisistä, jotka olivat paenneet sen yli ja ali, itse muurin näkeminen oli kyllä pysäyttävä kokemus. 



tiistai 25. marraskuuta 2014

Luminen Helsinki

Kotimaanmatkailu avartaa kyllä siinä missä ulkomailla reissaaminenkin. Viikonlopun jälkeen tuli jälleen sellainen olo, että vitsi kun Suomessakin olisi niin paljon hienoja paikkoja, maisemia ja ylipäätään nähtävää ja koettavaa.
Helsinki näytti meille kyllä parhaat puolensa. Siis siinä määrin kuin se Suomessa marraskuussa on mahdollista missään kaupungissa. Menomatkalla Hyvinkään kohdalla alkoi tasainen lumituisku, ja väisteltyämme talven yllättäneitä autoilijoita ja jumittuamme ruuhkissa, saavuimme kauniiseen, lumiseen kapunkiin.


Majoituimme Crowne Plaza hotellissa, jossa oli tosiaan asiakkaisten käytössä kuntosali sekä uimahalli. Meidän huone oli hurjan tilava ja siellä oli kaikkia kivoja pikkujuttuja, joilla oli panostettu viihtyvyyteen. Minuun, jolla on kroonisesti nokka tukossa, iski ainakin pieni "nuku paremmin" - paketti yöpöydällä, joka sisälsi tyynysuihketta sekä nenäsumutetta. Kylpyamme oli myös plussaa, sillä haaveilen joskus omistavani itsekin sellaisen. Siihen saakka täytyy tyytyä näihin satunnaisiin kylpyhetkiin. Käytiin testaamassa samoilla vauhdeilla hotellin Forever-sali, joka oli yllättäen varsin hiljainen. No mutta sehän sopi meille, saatiin reenata rauhassa.



Illaksi olin varannut meille pöydän Goodwin The Steak Housessa joka sijaitsi Hakaniemen torin läheisyydessä. Ravintolassa oli ystävällinen ja nopea palvelu, ruokalistassa oli valinnanvaraa ja mikä tärkeintä, se ruoka oli älyttömän hyvää. Jälkkäreitä ei raaskittu kyllä enää ottaa, vaan suunnattiin Fazerin kahvilaan. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa maistamaan pitkään himoitsemaani chili-suklaakakkua, joka oli juuri niin suklaista ja sopivan tulista, kuin olin uneksinutkin. Loppuillan istuskelimme Oluthuone Kaislassa, joka oli aivan tupaten täynnä.



Seuraavana päivänä olimme suunnitelleet heittäytyvämme turisteiksi, ja kiertelevämme ympäri Helsinkiä kameran kanssa. Samaan syssyyn yhdistettiin myös urheilu, ja pakattiin kunnon ulkoilukamppeet päälle. 13 kilometrin kävelylenkki teki hyvää, ja minä napsin kuvia hienoista taloista, paloasemista, puistoista ja upeasta taivaasta, ihan niinkuin kunnon turistin kuuluukin.
Lenkin päälle oli kiva käydä uimassa ja ottaa vähän rennommin, ennen kuin aloimme valmistautua illan konserttiin. Jäähallille ei ollut onneksi pitkäkään matka, ja sitä ennen ajattelimme käydä syömässä, mutta niin oli ajatellut kai moni muukin, koska kahdesta ensimmäisestä paikasta meidät käännytettiin ystävällisesti ovelta. Lopulta bongasimme intialaisen Gandi ravintolan, jonne vielä mahtui.
Itse konsertti oli aivan huikea, ja lavalla nähtiin Juha Tapion lisäksi Jukka Poika, Anna Puu ja Vesa-Matti Loiri. Etenkin Tapion ja Loirin yhdessä laulama Tuomittuna kulkemaan, sai minut kananlihalle.




Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Itäkeskuksessa toteamassa, että samat kaupat löytyy melkein mistä vaan muualtakin. Loppujenlopuksi shoppailuaika jäi aika lyhyeksi, koska olin sopinut meille hieronta-ajat. Ystäväni Mari työskentelee hierojana Helsingissä, ja vitsi että oli muuten hartiat jumissa kahden kuukauden tiiviin opiskelurupeaman jälkeen! Jälleen kerran lupasin tehdä ryhtiliikkeen venyttelyn ja kehonhuollon suhteen, ja ostaa vihdoin sen foam rollerin. Voin kyllä suositella vierailemaan Akupunktio Mäkelässä, siellä on lämminhenkinen ja kodinomainen tunnelma, löytyy vaikka mitä hieronnasta akupunktioon ja tottakai, itse työntekijät ovat ihan huippuja! Siinä myös yksi keino kaamostaisteluun; itsensä hemmottelu toimii aina!


Sellainen oli meidän Helsinki viikonloppumme, seuraava kotimaanmatka suuntautuukin joulun välipäivinä Rantsulle.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vinkkejä Berliiniin, osa 1.

Berliini valloitti heti ensihetkistä alkaen, vaikka marraskuinen viima ja sumu saivat meidät ajoittain hytisemään. Tähän aikaan vuodesta turistirysät olivat varmaan pienimmät mahdollisimmat, syyslomien loppumisen ja joulutorien alkamisen välissä. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja joka paikassa mahtui kulkemaan ilman kyynärpäätaktiikan käyttöä. Säänkin suhteen pärjäsi, kun kiskoi pipon päähän ja kaulahuivin kaulaan.

Tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama paikka, joista pidin Berliinissä!


Zoo Berlin

Mulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen eläintarhoihin, ja aina kun yritän keskustella niiden eettisyydestä itseni kanssa, päädyn loputtomaan juupas-eipäs väittelyyn pääni sisällä. Joten olen antanut asian olla. Fakta on, että olen kovin eläinrakas ja sen vuoksi eläintarhat ovat aina potentiaalisia vierailukohteita reissuilla.

Berliinin eläintarha oli tunnelmaltaan ihanan vanhanaikainen. Eläimillä oli suuret aitaukset, mutta mitään jumalattomia häkkivirityksiä ei ollut. Useamman tarhan kohdalla hämmästelimme aitojen mataluutta ja esimerkiksi pingviiniaitauksen luona eläimiä olisi voinut koskettaa, niin lähelle ne pääsivät uimaan. Eläintarhassa ei ollut tungosta, muutama koululaisryhmä ja satunnaisia turisteja. Apinahäkin luona istuskelimme pitkän tovin seuraamassa niiden touhuja, joille sai nauraa vedet silmissä. Oli mukava kierrellä rauhassa ja seurata eläinten puuhasteluja. Useat eläimet olivat hyvin virkeitä, melko tyytyväisen oloisia omaan olemiseensa. Toiset taas näyttivät jokseenkin stressaantuneilta, kuten edestakaisin ravaavat leijonat sekä masentuneen näköiset jääkarhut. Niiden kohdalla tuli hieman surku.
Eläintarha oli sopivan kokoinen, sijaitsi joen rannalla ja siellä oli kiva kävellä. Vanhahtava tunnelma ja syksyinen luonto tekivät minuun vaikutuksen. Eläintarhasta pääsi myös kävelemään Tirergartenin puistoon, joka näytti varsin mukavalta esim. lenkkeilyn kannalta.




Holocaust memorial & Juutalaismuseo

Suuria harmaita kivipaaseja jalkapallokentällisen verran. Vieressä kyltti, jossa lukee "Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki". Ei kuolleiden, vaan murhattujen. Kyllä se veti aika hiljaiseksi. Muistomerkki on kaikessa karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan puhutteleva ja pysäyttävä. Ihan en tajunnut, miksi jotkut tanskalaistädit ottivat siellä selfieitä. Mulkoilin niitä paheksuvasti ja tajusivat sentään lopettaa kikattelunsa. Vähän hei käytöstapoja, kiitos.

Juutalaismuseo sijaitse jonkin matkan päässä, Kreuzbergissä. Me oltiin tuossa vaiheessa jo melkoisen poikki koko päivän kävelemisen jälkeen, joten skipattiin museon alkupuoli, joka kertoi juutalaisten varhaisimmista vaiheista, ja keskityttiin enemmän ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Myös juutalaismuseo oli tehty vastaamaan nykypäivän ihmisen tarpeita; oli videoklippejä ja visuaalisesti mielenkiintoista matskua, tietokoneilta saattoi katsoa haastatteluja ja dokumenttipätkiä. Kaikista pysäyttävimmät olivat keskitysleireiltä lähetetyt kirjeet sekä ylipäätään tarinat, tietoiskut sekä kuvat toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista.

Nämä kaksi eivät ole mitään kovin piristäviä paikkoja, mutta antavat kyllä ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.




Berliner Unterwelten

Berlin Underwelten on firma, joka järjestää jos jonkinlaista ohjattua retkeä mm. kylmänsodan aikaisiin bunkkereihin, osittain romahtaneeseen ilmatorjuntalaitokseen sekä Berliinin muurin alaisiin pakotunneleihin. Me valitsimme juurikin tuon pakotunneli-kierroksen. Hintaa kahden tunnin kierrokselle kertyi 13e/naama. Firman toimisto sijaitsee Gesundrunnen metroaseman vieressä, ja sieltä täytyy käydä ostamassa liput ennen kierroksen alkua. Kierroksen aloituspaikka määräytyy kierroksen aiheen mukaan.

Kahden tunnin opastuksen aikana pääsimme vierailemaan pommisuojissa maan alla, sekä kuulemaan hurjia tarinoita siitä, kuin ihmiset yrittivät paeta muurin ali metrotunneleita, viemäriputkistoja sekä itsekaivettuja pakotunneleita pitkin. Kierroksella käveltiin paljon, ja puolessa välissä siirryimme metrolla Bernauer Strasselle, jossa näimme konkrettisesti esimerkiksi mistä pakotunneli oli kulkenut sekä millaisia ne olivat olleet.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Hallo aus Berlin

Pikamoikkaukset Berliinistä paluun ja tenttiin lähdön välistä. Neljä päivää Berliinissä olivat todella mielenkiintoiset, jännittävät ja koskettavatkin. Nähtävää oli niin paljon, että ensi kertaankin jäi vielä aikamoinen lista kierrettävistä paikoista. Minua puraisi pieni historiakärpänen, ja nyt odottelenkin sitä, että olisi aikaa tutkailla hieman muitakin kirjoja kuin koulukirjoja. Nyt kuitenkin kahvit nassuun, viimeiset paniikkikertaukset ja junalla Tampereelle tenttimään mun ensimmäistä kurssiani yliopistomaailmassa. Iiik.




torstai 30. lokakuuta 2014

Italian road trip: Ravenna

Takaisin elokuisiin Italian tunnelmiin; taianomaisen Venetsian jälkeen suuntasimme kohti Ravennaa. Oltiin haluttu säästää, ja otettu hotelli noin 20 minuutin ajomatkan päästä Ravennan keskustasta, tarkemmin Lido di Adrianosta. Huoneistohotellimainen majoituksemme sijaitsi lähes meren rannalla, jälleen kerran alueella, jossa ei tehnyt mieli liikkua pimeään aikaan. Itse huone oli melko siisti ja kaiken pelasti hotellialueella oleva uima-allas.



Ensimmäisenä päivänä lähdimme tutustumaan Ravennan historialliseen keskustaan, jota oli hehkutettu useammassa opuksessa. Venetsian jälkeen kaikki tuntui kuitenkin vähän laimealta. Olihan keskustassa paljon ihan nättejä vanhoja rakennuksia ja siisti kävelykatu, jonka varrella oli kivoja puoteja ja gelaterioita. Syötiin myös yhdessä reissun parhaista rafloista.




Illemmalla tallusteltiin rannalle ottamaan makoilemaan. Ranta oli roskainen ja merivedessä uidessa vastaan tuli muovipusseja, ja ties mitä roskaa. Paikka oli lähinnä paikallisten suosiossa, muita turisteja ei juuri näkynyt, mikä sinänsä oli ihan virkistävää.



Seuraava päivä ei mennyt ihan niin leppoisissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. Heräsin aamulla vellovaan oloon ja hetkessä kävi selväksi, että olin saanut jonkun mahapöpön itselleni.
Päivemmällä olo freesiytyi hetkellisesti, ja päätimme suunnata lähellä olevaan vesipuistoon, Mirabilandiaan. Puisto oli ihan jees, mutta kovin paljoa en pystynyt siitä heikon olon takia nauttimaan. Käytiin testaamassa kuitenkin useampi liukumäki, ja laskujen välissä mä makasin aina varjossa ottamassa lepiä. Vesipuiston yhteydessä oli myös huvipuisto, joka näytti oikein kivalta. Sattuneesta syystä, mun ei tehnyt mieli vuoristoratoihin, joten pysyttiin vain vesipuolella.

 

Ravenna oli siis pettymys, mutta toisaalta hyvässä seurassa menee huonompikin matkakohde, joten ihan hyvillä mielin jatkoimme matkaamme kahden yön jälkeen kohti Riminiä.