tiistai 9. syyskuuta 2014

Italian road trip: Sirmione

Reissukuulumisia on tulossa useampia postauksia, joten paras käydä niiden kimppuun heti. Startattiin meidän reissu siis reilut pari viikkoa sitten sunnuntaina kotikentältämme Pirkkalasta. Oli aika luksusta, kun saatiin aamulla nukkua pitkään ja hengattiin vielä muutama tunti ennen lennon lähtöä kotona.
Muutaman tunnin lento Milanon lähellä sijaitsevaan Bergamoon sujui Italian lonaria lueskellen, torkkuen ja loppulennolla upeita vuoristomaisemia ihastellen. Minäkin, joka yleensä saan vatsanväänteitä korkeista paikoista, tuijotin nyt nenä kiinni ikkunasta vuorenhuippuja ja järviä.

Bergamon kenttä oli pieni, ja niinpä löydettiin nopeasti autonvuokrausfirmamme konttori. Olimme siis vuokranneet auton AutoEuropen kautta, Locauto nimisestä firmasta. Vähän jäi kaivelemaan, koska autoa hakiessa oli jotain ihme säätöä ja ties kuinka monta puhelinsoittoa, eikä meille oikein valjennut mikä härdelli oli kyseessä. No, lopulta meillä oli käsissä pienen ja näppärän Volkswagen Polon avaimet ja edessä ensimmäinen ajo-osuus Bergamosta Gardajärvellä sijaitsevaan Sirmioneen.


J ajoi ja mä toimin kartanlukijana/navigaattorin käyttäjänä. Huristeltiin pitkin autostradaa ja otettiin ensikosketus Italian mielenkiintoiseen liikennekulttuuriin. Tosin tuossa vaiheessa meitä ei haitannut juuri mikään, sillä uskomaton vapauden ja aikatauluttomuuden hurmos oli niin vahvana mielessä.

Saavuttiin Sirmioneen alkuillasta. Meidän hotelli oli pieni ja suloinen Albergo La Quiete, joka oli ennemminkin iso omakotitalo, johon oli rempattu 12 hotellihuonetta. Respan täti ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta elekielellä saatiin sisäänkirjautuminen hoidettua. Meidän huone oli aivan valtavan kokoinen, ja yläkerran parvekkeelta näkyi palanen Gardajärveä. Oltiin niin täynnä intoa ja energiaa, että lähdettiin samantien tutustumaan lähimaisemiin. Tarkoitus oli, että olisimme käyneet Sirmionen keskustassa vasta seuraavana päivänä, mutta loppuen lopuksi päädyimme kävelemään sinne jo samana iltana Gardan rantaa pitkin.

 


Sirmione oli aika turistirikas paikka, ja ahtailla kaduilla meinasi iskeä pieni turhautuminen sinne tänne sinkoileviin ihmisiin. Oltiin kuitenkin sinnikkäästi päätetty päästä aivan niemen kärkeen, jossa oli kuulemma komea ja melko rauhallinen uimaranta. Sisukkuus palkittiin, ja ranta oli kyllä käymisen arvoinen. Kivikkoinen, mutta siisti ja järven takana siintävät vuoret tekivät maisemista upeat. Uinnin jälkeen käytiin vielä ihailemassa ylhäällä kukkulalla olevia oliivipuita ja vanhan linnan raunioita.





Oletettiin, että oltaisiin päästy bussilla takaisin majapaikkaamme, mutta hetken bussipysäkillä istuskeltuamme huomasimme pienen englanninkielisen präntin, jossa kerrottiin etteivät bussit kulje sunnuntaisin. Ei siis auttanut muu kuin laittaa tossua toisen eteen ja talsia viiden kilometrin matka takaisin hotellille. Onneksi maisemat olivat komeat auringonlaskussa ja seura maailman parasta, joten mikäs siinä oli kävellessä.


Perillä päädyimme syömään alakerran ravintolaan, joka oli ilmeisesti melkoisen suosittu. Enkä kyllä ihmettele suosiota lainkaan! Pizzat olivat loistavat ja pieni kannullinen talon punaviiniä maistui ensimmäisen Italian illan kunniaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti