keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Vinkkejä Berliiniin, osa 2.


DDR - museo

DDR museo sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta ja suuntasimme sinne ensimmäisenä iltana. Sisäänpässy oli jotain kymmenen euron luokkaa, ja museo oli kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen. Se ei ollut mikään perinteinen "vanhoja tavaroita lasivitriineissä" - paikka, vaan interaktiivinen ja yllätyksellinen.

Museossa pääsi mm. ajamaan itäsaksalaista Trabant - autoa, istumaan Stasin kuulusteltavaksi sekä vierailemaan tyypillisessä itäsaksalaisessa asunnossa. Lisäksi jokapuolella oli erilaisia videoklippejä, valokuvia ja tietoiskuja kertomassa niin politiikasta, kylmästä sodasta kuin ihan tavallisten itäsaksalaisten arjesta.




Tempehofin suljettu lentokenttä

Tempelhofin lentokenttä suljettiin 2008, koska se oli nykylentokoneille liian pieni plus että se sijaitsee keskellä kaupunkia. Nykyisin lentokenttä on puistokäytössä, ja siellä olikin jos jonkinlaista äksöniä! Saattoi vuokrata polkupyöriä, rullaluistimia, leijarullalautoja, leijoja ja vaikka mitä! Ja lääniä näille harrastuksille kyllä piisasi. Paljon näkyi myös lenkkeilijöitä ja perheitä ulkoilemassa sunnuntain kunniaksi. Mun mielestä on myös kunnioitettavaa, että tuollainen joutoalue on saatu valjastettua järkevään käyttöön, pointsit siitä!

Toki Berliinistä löytyy myös kauniimpia paikkoja ulkoilla, mutta jotenkin kaikessa karuudessaa lentokenttä oli hieno. Ja sielläkin oli sitä historiallista taustaa, siitä kiinnostuneille. Kylmän sodan aikaan neuvostoliittolaiset katkaisivat maayhteydet Länsi-Berliiniin, ja ihmisille toimitettiin ruokaa, lämpöä yms. ilmasillan avulla. Parhaimillaan lentokentälle laskeutui koneita puolentoista minuutin (!!) välein. Useampi lentäjä sai siinä leikissä myös surmansa.



 Muuri

Muuri, tuo Berliinin yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä, josta on jäljellä enää betonisia paloja siellä täällä ja jalkakäytävässä tiilirivi merkitsemässä sitä, mistä tuo kylmänsodan jakolinja on joskus mennyt. Konkreettisestihan muuri oli ja on aika mitätön, mutta sen merkitys maailmalle on ollut valtava. 
Luettuani lukuisi tarinoita Berliinin muurista ja ihmisistä, jotka olivat paenneet sen yli ja ali, itse muurin näkeminen oli kyllä pysäyttävä kokemus. 



tiistai 25. marraskuuta 2014

Luminen Helsinki

Kotimaanmatkailu avartaa kyllä siinä missä ulkomailla reissaaminenkin. Viikonlopun jälkeen tuli jälleen sellainen olo, että vitsi kun Suomessakin olisi niin paljon hienoja paikkoja, maisemia ja ylipäätään nähtävää ja koettavaa.
Helsinki näytti meille kyllä parhaat puolensa. Siis siinä määrin kuin se Suomessa marraskuussa on mahdollista missään kaupungissa. Menomatkalla Hyvinkään kohdalla alkoi tasainen lumituisku, ja väisteltyämme talven yllättäneitä autoilijoita ja jumittuamme ruuhkissa, saavuimme kauniiseen, lumiseen kapunkiin.


Majoituimme Crowne Plaza hotellissa, jossa oli tosiaan asiakkaisten käytössä kuntosali sekä uimahalli. Meidän huone oli hurjan tilava ja siellä oli kaikkia kivoja pikkujuttuja, joilla oli panostettu viihtyvyyteen. Minuun, jolla on kroonisesti nokka tukossa, iski ainakin pieni "nuku paremmin" - paketti yöpöydällä, joka sisälsi tyynysuihketta sekä nenäsumutetta. Kylpyamme oli myös plussaa, sillä haaveilen joskus omistavani itsekin sellaisen. Siihen saakka täytyy tyytyä näihin satunnaisiin kylpyhetkiin. Käytiin testaamassa samoilla vauhdeilla hotellin Forever-sali, joka oli yllättäen varsin hiljainen. No mutta sehän sopi meille, saatiin reenata rauhassa.



Illaksi olin varannut meille pöydän Goodwin The Steak Housessa joka sijaitsi Hakaniemen torin läheisyydessä. Ravintolassa oli ystävällinen ja nopea palvelu, ruokalistassa oli valinnanvaraa ja mikä tärkeintä, se ruoka oli älyttömän hyvää. Jälkkäreitä ei raaskittu kyllä enää ottaa, vaan suunnattiin Fazerin kahvilaan. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa maistamaan pitkään himoitsemaani chili-suklaakakkua, joka oli juuri niin suklaista ja sopivan tulista, kuin olin uneksinutkin. Loppuillan istuskelimme Oluthuone Kaislassa, joka oli aivan tupaten täynnä.



Seuraavana päivänä olimme suunnitelleet heittäytyvämme turisteiksi, ja kiertelevämme ympäri Helsinkiä kameran kanssa. Samaan syssyyn yhdistettiin myös urheilu, ja pakattiin kunnon ulkoilukamppeet päälle. 13 kilometrin kävelylenkki teki hyvää, ja minä napsin kuvia hienoista taloista, paloasemista, puistoista ja upeasta taivaasta, ihan niinkuin kunnon turistin kuuluukin.
Lenkin päälle oli kiva käydä uimassa ja ottaa vähän rennommin, ennen kuin aloimme valmistautua illan konserttiin. Jäähallille ei ollut onneksi pitkäkään matka, ja sitä ennen ajattelimme käydä syömässä, mutta niin oli ajatellut kai moni muukin, koska kahdesta ensimmäisestä paikasta meidät käännytettiin ystävällisesti ovelta. Lopulta bongasimme intialaisen Gandi ravintolan, jonne vielä mahtui.
Itse konsertti oli aivan huikea, ja lavalla nähtiin Juha Tapion lisäksi Jukka Poika, Anna Puu ja Vesa-Matti Loiri. Etenkin Tapion ja Loirin yhdessä laulama Tuomittuna kulkemaan, sai minut kananlihalle.




Sunnuntaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa Itäkeskuksessa toteamassa, että samat kaupat löytyy melkein mistä vaan muualtakin. Loppujenlopuksi shoppailuaika jäi aika lyhyeksi, koska olin sopinut meille hieronta-ajat. Ystäväni Mari työskentelee hierojana Helsingissä, ja vitsi että oli muuten hartiat jumissa kahden kuukauden tiiviin opiskelurupeaman jälkeen! Jälleen kerran lupasin tehdä ryhtiliikkeen venyttelyn ja kehonhuollon suhteen, ja ostaa vihdoin sen foam rollerin. Voin kyllä suositella vierailemaan Akupunktio Mäkelässä, siellä on lämminhenkinen ja kodinomainen tunnelma, löytyy vaikka mitä hieronnasta akupunktioon ja tottakai, itse työntekijät ovat ihan huippuja! Siinä myös yksi keino kaamostaisteluun; itsensä hemmottelu toimii aina!


Sellainen oli meidän Helsinki viikonloppumme, seuraava kotimaanmatka suuntautuukin joulun välipäivinä Rantsulle.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Vinkkejä Berliiniin, osa 1.

Berliini valloitti heti ensihetkistä alkaen, vaikka marraskuinen viima ja sumu saivat meidät ajoittain hytisemään. Tähän aikaan vuodesta turistirysät olivat varmaan pienimmät mahdollisimmat, syyslomien loppumisen ja joulutorien alkamisen välissä. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa ja joka paikassa mahtui kulkemaan ilman kyynärpäätaktiikan käyttöä. Säänkin suhteen pärjäsi, kun kiskoi pipon päähän ja kaulahuivin kaulaan.

Tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama paikka, joista pidin Berliinissä!


Zoo Berlin

Mulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen eläintarhoihin, ja aina kun yritän keskustella niiden eettisyydestä itseni kanssa, päädyn loputtomaan juupas-eipäs väittelyyn pääni sisällä. Joten olen antanut asian olla. Fakta on, että olen kovin eläinrakas ja sen vuoksi eläintarhat ovat aina potentiaalisia vierailukohteita reissuilla.

Berliinin eläintarha oli tunnelmaltaan ihanan vanhanaikainen. Eläimillä oli suuret aitaukset, mutta mitään jumalattomia häkkivirityksiä ei ollut. Useamman tarhan kohdalla hämmästelimme aitojen mataluutta ja esimerkiksi pingviiniaitauksen luona eläimiä olisi voinut koskettaa, niin lähelle ne pääsivät uimaan. Eläintarhassa ei ollut tungosta, muutama koululaisryhmä ja satunnaisia turisteja. Apinahäkin luona istuskelimme pitkän tovin seuraamassa niiden touhuja, joille sai nauraa vedet silmissä. Oli mukava kierrellä rauhassa ja seurata eläinten puuhasteluja. Useat eläimet olivat hyvin virkeitä, melko tyytyväisen oloisia omaan olemiseensa. Toiset taas näyttivät jokseenkin stressaantuneilta, kuten edestakaisin ravaavat leijonat sekä masentuneen näköiset jääkarhut. Niiden kohdalla tuli hieman surku.
Eläintarha oli sopivan kokoinen, sijaitsi joen rannalla ja siellä oli kiva kävellä. Vanhahtava tunnelma ja syksyinen luonto tekivät minuun vaikutuksen. Eläintarhasta pääsi myös kävelemään Tirergartenin puistoon, joka näytti varsin mukavalta esim. lenkkeilyn kannalta.




Holocaust memorial & Juutalaismuseo

Suuria harmaita kivipaaseja jalkapallokentällisen verran. Vieressä kyltti, jossa lukee "Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki". Ei kuolleiden, vaan murhattujen. Kyllä se veti aika hiljaiseksi. Muistomerkki on kaikessa karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan puhutteleva ja pysäyttävä. Ihan en tajunnut, miksi jotkut tanskalaistädit ottivat siellä selfieitä. Mulkoilin niitä paheksuvasti ja tajusivat sentään lopettaa kikattelunsa. Vähän hei käytöstapoja, kiitos.

Juutalaismuseo sijaitse jonkin matkan päässä, Kreuzbergissä. Me oltiin tuossa vaiheessa jo melkoisen poikki koko päivän kävelemisen jälkeen, joten skipattiin museon alkupuoli, joka kertoi juutalaisten varhaisimmista vaiheista, ja keskityttiin enemmän ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Myös juutalaismuseo oli tehty vastaamaan nykypäivän ihmisen tarpeita; oli videoklippejä ja visuaalisesti mielenkiintoista matskua, tietokoneilta saattoi katsoa haastatteluja ja dokumenttipätkiä. Kaikista pysäyttävimmät olivat keskitysleireiltä lähetetyt kirjeet sekä ylipäätään tarinat, tietoiskut sekä kuvat toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista.

Nämä kaksi eivät ole mitään kovin piristäviä paikkoja, mutta antavat kyllä ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.




Berliner Unterwelten

Berlin Underwelten on firma, joka järjestää jos jonkinlaista ohjattua retkeä mm. kylmänsodan aikaisiin bunkkereihin, osittain romahtaneeseen ilmatorjuntalaitokseen sekä Berliinin muurin alaisiin pakotunneleihin. Me valitsimme juurikin tuon pakotunneli-kierroksen. Hintaa kahden tunnin kierrokselle kertyi 13e/naama. Firman toimisto sijaitsee Gesundrunnen metroaseman vieressä, ja sieltä täytyy käydä ostamassa liput ennen kierroksen alkua. Kierroksen aloituspaikka määräytyy kierroksen aiheen mukaan.

Kahden tunnin opastuksen aikana pääsimme vierailemaan pommisuojissa maan alla, sekä kuulemaan hurjia tarinoita siitä, kuin ihmiset yrittivät paeta muurin ali metrotunneleita, viemäriputkistoja sekä itsekaivettuja pakotunneleita pitkin. Kierroksella käveltiin paljon, ja puolessa välissä siirryimme metrolla Bernauer Strasselle, jossa näimme konkrettisesti esimerkiksi mistä pakotunneli oli kulkenut sekä millaisia ne olivat olleet.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Hallo aus Berlin

Pikamoikkaukset Berliinistä paluun ja tenttiin lähdön välistä. Neljä päivää Berliinissä olivat todella mielenkiintoiset, jännittävät ja koskettavatkin. Nähtävää oli niin paljon, että ensi kertaankin jäi vielä aikamoinen lista kierrettävistä paikoista. Minua puraisi pieni historiakärpänen, ja nyt odottelenkin sitä, että olisi aikaa tutkailla hieman muitakin kirjoja kuin koulukirjoja. Nyt kuitenkin kahvit nassuun, viimeiset paniikkikertaukset ja junalla Tampereelle tenttimään mun ensimmäistä kurssiani yliopistomaailmassa. Iiik.