maanantai 28. joulukuuta 2015

Reissuvuosi 2015

Vuosi lähenee loppuaan ja on taas aika katsoa niin taaksepäin kuin myös tulevaan. Aloitellaan näitä tämän vuoden fiilistelypostauksia kertaamalla reissuja (viime vuoden vastaava reissukooste löytyy täältä).
Tämä vuosi sisälsi kaksi isoa reissua, jotka olivat keskenään varsin erilaisia. Viime vuoden kahdeksan maan ennätykseeni en yltänyt, mutta kyllä mun mielestä seitsemän on myös ihan kova suoritus ottaen huomioon mitä kaikkea muuta tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään.

Maaliskuu
Lontoo
Tehtiin pikkusiskoni Miran kanssa tyttöjen reissu Lontooseen. Keväinen Lontoo oli kaunis ja jäätävän kylmä. Yövyimme kivassa hostellissa, kävelimme puistoissa, shoppailimme, söimme herkkuja, kävimme katsomassa Mamma Mia!- musikaalin ja toki myös tsekkasimme perinteiset Big Benin ja Buckinghamin palatsin. Ja nauroimme. Nauroin vieläkin kun katselin kuvia! Miten hauska reissu meillä olikaan.





Toukokuu
Oslo, Islanti & USA
Vieläkään en meinaa pysyä housuissani, kun ajattelen tätä reissua! Matkattiin Icelandairin siivin Oslon kautta Islantiin ja sieltä Jenkkeihin. Islanti vei neljässä päivässä sydämeni täysin, New York on aina New York ja Bostonissa saimme kokeilla elää jenkkiarkea Jonaksen serkun perheessä. Jos kirjoittelin Aasian reissulta siitä, miten reissussa ei aina välttämättä ole koko ajan kivaa, niin tähän reissuun se ei päde. Koska elettiin koko reissu siinä vaaleanpunaisessa kuplassa, jossa kaikki vaan sujuu ja menee putkeen ja koko ajan on ihan sairaan siistiä. 
Islannin luonto, Reykjavikin ravintolatarjonta, vaellus Varma-joelle, New Yorkin kadut, aamiaset dinerissa, auringonlasku Manhattanilla, Brooklyn Bridge, Central Park, tavallisen arjen seuraaminen ja siihen osallistuminen Bostonissa, Freedom Trail, upeat kirjastot, Harwardin yliopisto, Shake Shackin hampurilaiset...voisin jatkaa tätä listaa ihan loputtomiin.










Elokuu
Thaimaa, Laos & Kambodza
Joskus viime tammikuussa se ajatus nousi esiin; kuukaudeksi rinkat selkään ja Aasiaan! Reittiä mietittiin pitkään ja oikeastaan se varmistui vasta siinä vaiheessa kun olimme jo lentäneet Bangkokiin. Aika hurjaa tällaisilta suunnitelufriikeiltä. Oikeastaan suurin ongelma oli saada minut lentämään jollain arveluttavalla lentoyhtiöllä. Lopulta suostuin Vietnam Airlinesin kyytiin Laosista Kambodzaan ja niin me saimme reitin sumplittua. 
Olen kirjoitellut jonkin verran fiiliksiä tästä reissusta, joka oli varsin ajatuksia herättävä seikkailu.
Parhaita kokemuksia olivat ehdottomasti Chiang Main kaupunki, Elephant Nature Park, veneseikkailu Mekong - jokea pitkin, Laosin uskomattoman kaunis luonto, Angkor Watin temppelit sekä rentoilu Koh Changilla. Sukeltamaan uskaltautuminen oli ihan valtavan suuri voitto peloistani, sitä fiilistelen vielä kiikkustuolissa!














Miltä sun reissuvuosi näytti?

tiistai 8. joulukuuta 2015

Matkailu avartaa - klisee joka on niin totta

Luin jokin aika sitten Hesarista kirjoituksen siitä, miksi pitkät reppureissut ovat välillä hanurista. Minun pisin reppureissukokemus on meidän elokuinen seikkailu Aasiassa, ja samaistuin kyllä useimpiin noista kirjoitajan listaamasta kymmenestä kohdasta.

Meidän Aasian reissussa on näin jälkeenpäin selkeästi havaittavissa kolme vaihetta; alkuhuuma, suvantovaihe ja sopeutuminen. Alkuun kaikki oli ihan pirun siistiä; paahtava aurinko tuntui mahtavalta Suomen sateisen kesän jälkeen, jokaisesta kadunkulmasta ja vuorenhuipusta piti ottaa ainakin kymmenen kuvaa, jokainen hetki tuntui erityiseltä, ja aasialainen ruoka upposi nassuun. Kuplassa oli koko ajan kivaa, hauskaa, rentouttavaa ja jännittävää. Sellaistahan matkailu on parhaimmillaan. Nautittiin täysin siemauksin aikatauluttomuudesta, hyvistä yönista ja kauniista maisemista. Jos reissumme olisi ollut vain viikon tai parin mittainen, niin olisimme skipanneet varmaan seuraavan vaiheen.


Kun parin viikon reissaamisen jälkeen pysähdyimme Luang Prabangissa, Laosin entisessä pääkaupungissa, meidät ravisteltiin reippaasti ulos vaaleanpunaisesta kuplastamme: kaduilla lapset tarttuivat käsivarsiin kiinni kerjätäkseen tai myydäkseen jotain, ihmisiä asui tien varsille kyhätyissä hökkeleissä, reppu oli täynnä hikisiä ja haisevia vaatteita, Bangkokissa räjähti pommi ihan meidän tulevan majoituksen lähellä. Katse siirtyi omasta navasta katsomaan ympärillä olevaa todellisuutta. Ja yhtäkkiä se ei ollutkaan sitä ihanaa seikkailua.
Alkoi ärsyttää. Ja sitten ärsytti se, että ärsytti. Itsehän me tänne hinguttiin, ei nyt saa tuntea tällaisia fiiliksiä. Nyt pitää nauttia! Hetkittäin olisin antanut melkein mitä vain, että olisin vain päässyt kotiin. Köyhyys ja sen lieveilmiöt saivat aikaan turhautuneisuutta, surua ja voimattomuutta. En koe olevani mikään pumpulissa kasvanut, mutta on täysin eri asia katsoa uutisista maailman katastrofeja, kun tuntea ja nähdä ne itse. Ne tulevat iholle ja menevät sen alle.


Suvantovaiheen jälkeen optimistisuus ja reissuinto voitti. Sitä jotenkin sopeutui vallitseviin oloihin. Siihen auttoi kyllä myös paikan vaihto; matkasimme Kambodzaan. Köyhyys ei enää tullut niin järkytyksenä, ja aloimme taas muistaa, miksi tälle reissulle oikeastaan lähdimme. Loppureissu meni tasaisen mukavasti, mutta alkuhuumaan ei ollut enää paluuta. Suhtautuminen ympäristöön ja asioihin oli muuttunut enemmän realistiseksi, mikä oli lienee vain tervettä.

Kotiin palatessa olo oli outo; kiskoin kaikin voimin raikasta ilmaa keuhkoihini ja tuijotin lumoutuneena kaunista havumetsää. Oliko täällä aina ollut näin hiljaista? Oliko ilma aina ollut näin raikas? Ja ruisleipä! Söin sitä melkein paketillisen aamupalaksi. Oliko havumetsä aina ollut näin kaunis?
Hanasta tuli juomakelpoista vettä, kaduilla kävelevillä ihmisillä oli puhtaat ja lämpimät vaatteet, apteekista sai lääkkeitä, kaupasta ruokaa. Kaikkea katseli jotenkin uusin silmin, niin kliseiseltä kuin se kuullostaakin. Tavarapaljoutta, rankasta työviikostaan kiukuttelevaa ihmistä. Väistämättä vertasi kaikkea siihen todellisuuteen, missä olin viettänyt kuukauden. En osannut tehdä mitään syväluotaavia analyyseja maailman tilasta tai kulttuurien eroavaisuuksista, ihmettelin vain kaikkea.



Pikkuhiljaa tuo tunne hiipui, mutta sen muisto jäi elämään vahvasti. En ole varma mitä tuosta kaikesta opin, muuta kuin sen, että nykyisin pysähdyn useammin kuuntelemaan tätä niin mahtavaa hiljaisuutta ja hengittämään raikasta, puhdasta ilmaa koko keuhkojen täydeltä. Olisi hienoa, jos pystyisin muistamaan jotain Aasiasta myös silloin kun meinaan alkaa valittamaan pikkuasioista tai kiukustun aiheetta. Siihen voi ainaki pyrkiä.
Kaiken kaikkiaan; olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on vapaus matkustaa ja kokea erilaisia maita, yhteiskuntia ja kulttuureja. Kokea maailma sellaisena kuin se on, ei vain kirjojen ja television välityksellä.



Kertokaas kokemuksia reissuilta? Oletteko kokeneet kulttuurishokkeja suuntaan tai toiseen? Onko jokin reissu vaikuttanut teihin erityisen paljon?

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tilannekatsaus: häät

Yhtenä iltana kun olin jo puoliksi unessa, hoksasin, että häihin on enää kaksi kuukautta. Siis vasta äskenhän siihen oli vuosi, ja meillä oli niiiin paljon aikaa tehdä kaikkea! Yhtäkkiä voikin laskea viikkoja, eikä kuukausia.



Googlasin muistilistan häitään suunnitteleville, ja tässä siitä hieman lyhyempi versio (koska kaikki mitkä löysin olivat muutaman sivun mittaisia ja aivan järjettömän yksityiskohtaisia):

hääpäivä, kirkko, juhlapaikka
Jep, varattu on! Juhlapaikan kanssa pukkasi vähän tuskanhikeä, kun luin lehdestä, että paikasta meinattiin tehdä vastaanottokeskusta. Pienen puhelinrallin jälkeen asia kuitenkin selvisi!

pappi, kanttori, valokuvaaja, kampaaja, meikkaaja
Kaikki muut paitsi meikkaaja on varattu ja varmistettu. Mutta jonkun täytyisi kyllä laittaa mun naama edustuskuntoon, itsellä voi kädet täristä sen verran, että menee huulipunat poskille.

vieraslista, save the datet, kutsut
On, on ja on. Vieraslistan teko oli monen kuukauden prosessi, kun johonkin järkevään määrään piti kuitenkin asettaa raja, mutta kaikki rakkaimmat täytyi saada paikalle. Save the datet lähetettiin fiksusti siinä heinä-elokuun muuttohärdellissä, kutsuja puolestaan väsättiin hyvällä porukalla (kiitos Mira & Hanna!) yhtenä lokakuisena iltana. Olen tosi tyytyväinen etenkin niihin kutsuihin; ne ovat aivan meidän näköiset! Itsetehdyt (heheh), mutta sitäkin suuremmalla sydämellä väkerretyt. 

bestman, kaaso, seremoniamestari, DJ
Kaikki on ja ihan parhaat onkin!

koristeet, kyltit ja kukat
Onhan noita kaappi pullollaan, mutta ainakin itsestä tuntuu, että paljon niissä on vielä hommaa. Koristelu tulee olemaan ihan oma juttunsa, mutta onneksi taidetaan saada aika moni pitkänmatkan vieraista paikalle jo perjantaina, joten apukäsiä lienee useita. Kukat on vielä vähän mietinnässä ja suunnittelussa, pitäisikin ehkä hieman laittaa vauhtia siihen asiaan.

puvut ja muut vaatteet
No multa puuttuu vielä jotain pikkujuttuja (kuten ulkotakki!), mutta muuten vaatetus alkaa olla aika reilassa. Olen ihan supertyytyväinen mun hääpukuun, joka on jokaisella sovituskerralla tuntunut enemmän ja enemmän omalta. Lisäksi löysin ihan omantyyliset ulkokengät, joista tykkään tosi paljon. Korutkin on jo valittu ja ihana ystäväni lupasi värkätä mulle häälaukun. Oi, siitä tulee varmasti niiiiin hieno!

sormukset
Jep!

ruoka, kakku, iltapala ja juomat
Mulla on kova luotto siihen, että ruoka tulee olemaan häissä huippuhyvää! Itsehän me kävimme maistelemassa menun tuossaa kesällä ja haluttiin ehdottomasti juuri se sama kokki myös itse häihin kokkaamaan. Nuori kaveri, jolla ei ideoita ja intoa puutu! Koska meidän vihkiminen on melko aikaisin ja päivä on siis melko pitkä, niin oli tärkeä varata riittävästi ruokaa vieraille (ja meille), ettei kukaan joutuisi kärvistelemään nälissään.

musiikki
No siis meillähän on Suomen, ellei koko maailman, paras DJ, joten luotto on kova. Lisäksi on kasattu itse biisilistaa Spotifyssä, joten ihan itsevalitsemia kipaleitahan sieltä löytyy. Yksi biisi, mihin ollaan erittäin tyytyväisiä, on meidän häävalssi. Se on niin meitä. 

häämatka
Sehän me varattiin jo ajat sitten ja Mauritius siis kutsuu meitä helmikuussa. Koska olen hieman hysteerinen lentämisen suhteen, niin se, että lennot ovat Air Francella ja vaihto on Pariisissa, tuntuu hieman epämukavalta, mutta no can do. Hermoilen hieman joka tapauksessa. Uskon kuitenkin, että meille tulee ihana reissu ja vajaa parin viikon aurinkoterapia tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

esteettömyystodistukset
Check! Ei ollut esteitä :D

lahjalista
Tehty on!

aikataulujen sopiminen (kirkossa ja juhlapaikalla)
Hieman vaiheessa vielä. Vihkiharjoitus lienee joskus tammikuussa, ja sitä myötä selviää sen aikataulu. Juhlapaikan aikataulu on on kyllä luonnosteltu, mutta sekin kaipaa vielä viilausta. Eniten pelkään sitä, että aikataulusta tulee liian tiukka, ettei käy niin, että päivästä katoaa rentous. Koska sitähän se pitää olla! Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa.

hääkarkit 
Apua, nää on vielä tilaamatta!

koekampaus, -meikki ym. kaunistautuminen
Pitäis vissiin alkaa varailemaan...


Huh. Siinä nyt tällainen versio niistä asioista, mitä mieleen tuli. Mun mielestä kuitenkin tärkeimmät jutut on tsekattu: maailman paras mies, huiput vieraat, hyvä ruoka ja letkeät tanssibiisit iltaa varten. Niillä pääsee jo aika pitkälle!

Miltä häiden muistilista vaikuttaa, onko joku oleellisuus unohtunut? Jakakaas nyt kommentteja ja vinkkejä tälle tulevalle morsiamelle :)

tiistai 1. joulukuuta 2015

Askartelutaidottoman joulukalenteri

Monissa blogeissa on vilahdellut upeita, itsetehtyjä joulukalentereita, Itsehän olen melkoinen poropeukalo kaikissa askartelujutuissa, mutta siitäkin huolimatta halusin väsätä joulukalenterin meille.
Niinpä tein tällaisen varsin helpon, mutta sitäkin hauskemman version joulukalenterista. Jos haluat duunata samanlaisen, niin tarvitset:

* minka tahansa purkin
* jotain millä koristella purkkia (esimerkiksi tarroja)
paperilappuja





Sitten vaan keksimään 24 kivaa juttua purnukkaan. Me teimme niin, että jaoimme laput tasan ja kumpikin keksi 12 juttua lappuihinsa. Lisäksi merkattiin laput eri väreillä, joten mä saan nostaa Jonaksen tekemät laput ja Jonas minun tekemät. Ensimmäisestä lapusta paljastui tehtävä, joka kehotti katsomaan yhdessä jonkin hyvän leffan. Kelepaa!

Ihanaa joulukuun alkua!




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Voi ystävät minkä teitte

Aasiasta paluun jälkeen asiat olivat pitkään vähän rempallaan; olin haalinut itselleni vähän liikaa suoritettavia kursseja enkä saanut oikein otetta opiskelusta. Luin kyllä pitkiäkin aikoja, mutta se ei ollut tehokasta. Töistä olen repinyt stressiä enemmän kuin olisi pitänyt ja se on vienyt ison osan energiastani läpi syksyn. 
Tuntui, että olin pudonnut johonkin välitilaan, jossa en oikein osannut päästää irti vanhasta enkä vastaanottanut uutta. Etenkin töissä huomasin kadottaneeni täysin sen ilon ja hymyn, joka minulla ennen oli. Tein vain töitä, yritin selviytyä päivästä ja olin jatkuvasti vähän ärtynyt. 


 Sitten yhtenä marraskuisena lauantaina oven taakse ilmestyi kymmenpäinen joukko rakkaita ystäviä. Tajusin siinä nanosekunnissa, että minua oli ilmiselvästi huijattu oikein urakalla. Ja sitten ryntäsin kyynelet silmissä halaamaan jokaista noista tärkeistä, ihanista naisista. Siitä alkoi vuorokauden kestävä pyöritys, jonka aikana minulle juotettiin skumppaa, puettiin pingviiniksi, päästettiin kokeilemaan ilmajoogaa ja partytanssituntia, saunotettiin perinteisin morsiussaunamenoin (niskavilloissa on vieläkin jauhopaakkuja!), syötettiin hyvää ruokaa ja pyöräytettiin baarissa. Lisäksi sain nukkua aivan upeassa sviitissä (kenenkäs muun kuin rakkaan pikkusysterin vieressä) ja aamupalalla tarjoiltiin mm. riisipuuroa. 

Vaikka univelkaa kertyi, niin henkisesti sain sellaisen piristysruiskeen, johon ei olleet pystyneet mitkään D-vitamiinit, viherpirtelöt tai päiväunet. Tunsin kuinka se oikea Unnukka heräsi syysuniltaan, valmiina uusiin haasteisiin ja menoihin. 


Tämä viikko onkin ollut täynnä iloa, hyvää mieltä ja energiaa. Sain vihdoin opiskeluasiat järjestykseen niin pääni sisällä kuin paperillakin. Keräsin työmatkajuoksusta 64 km, kävin salilla ja pelaamassa sählyä. Luin pari hyvää kirjaa. Kävin ystävän kanssa sushilla. Revin toimistohuoneeni seinältä rumat hyllyt pois. Vietin laatuaikaa Jonaksen kanssa. Hymyilin töissäkin. Palasin vihdoin kirjoittamaan tänne blogiin. Lojuin kylvyssä kynttilänvalossa. Söin chilisuklaata. Join lasin viiniä. Ostin ihanan uuden villapaidan.

Että jos jotain masentaa tämä pimeys, niin suosittelen kokeilemaan ajan viettämistä mukavien tyyppien kanssa. Ei masenna enää!


maanantai 16. marraskuuta 2015

"...for those who cannot speak for themselves..."

Monien blogi- ja facebookpäivityksissä on viikonlopun aikana vilahtanut lause: nyt haluan rakastaa enemmän kuin koskaan. Vihaan ei kannata vasta vihalla vaan rakkaudella. Kun puhutaan rakkaudesta, minulle tulee toki ensimmäisenä mieleen läheiset ihmiset, mutta heti sen jälkeen eräs paikka, jossa rakkauden ja välittämisen pystyi aistimaan niin vahvasti, että iho meni kananlihalle. Tuo paikka on Elephant Nature Park, Pohjois-Thaimaassa. (Aiempi postaus ENP:stä täältä).





Elephant Nature Park on ensisijaisesti turvakoti huonoista oloista pelastetuille norsuille. Noita norsuja paikassa olikin meidän visiitin aikana yli 60. Lisääkin olisi tulossa, jos vain mahtuisi. Mutta norsujen lisäksi Elephant Nature Parkissa asustaa satoja pelastettuja kulkukoiria, kissoja sekä lauma puhveleita. Kaikki mahtuivat tuolle alueella, ollen sulassa sovussa keskenään. Niin ja siinä olivat vain eläimet. Lähellä on pieniä kyliä, joissa mm. yhdessä asuu Burmasta tulleita maahanmuuttajia/pakolaisia. Heidät on työllistettu Elephant Nature Parkiin, ja heidän lapsilleen on järjestetty mahdollisuus käydä koulua. Lisäksi ENP:n porukka huolehtii ympäristöstä istuttamalla puita, tarjoamalla vain kasvisruokaa, joka sekin on hankittu pääosin lähikylistä ja paikallisilta tuottajilta.
Kuullostaa aika idylliseltä, vai mitä? No sitä se olikin.




Tapasimme myös paikan perustajan. Hän seisoi keskelä puhvelilaumaa ja viittoili meitä lähemmäksi. Itsehän olin aivan kauhusta kankea noiden sarvipäiden keskellä, mutta Lek vain hymyili. Hän hymyili paljon, ja kiitteli moneen kertaan, että olimme tulleet hänen puistoonsa. Yritin kömpelöllä englannilla kuvata, kuinka uskomaton kokemus tämä oli meille ollut. Hän vain hymyili, ja sanoi sitten, että hänen täytyy jatkaa töitään. Hän kuvasi puhveleita nähdäkseen, olisiko joku niistä ehkä sairas. Lek huokui sellaista rauhaa ja tasapainoa, joka tarttui hetkeksi meihinkin. Minäkin unhodin pelätä niitä puhveleita.






lauantai 3. lokakuuta 2015

Kolmas pysähdys: Chiang Khong

Chiang Khongin piti olla vain välttämätön nukkumapaikka matkalla kohti Laosia. Emme uskoneet löytävämme tuosta pienestä rajakaupungista mitään nähtävää, tehtävää tai syötävää, joten olimme varautuneet lähinnä pötköttämään hotellissa ja valmistautumaan seuraavien kahden päivän mittaiseen veneretkeen Mekong - jokea pitkin.
Olimme ostaneet liput minibussiin Chiang Maista Chiang Khongiin. Heti alkuun kävi selväksi, että kuski ajoi kuin mielipuoli. Saimme useampaan kertaan pidättää hengitystämme (ja oksennusta), kun tyyppi painoi kaasu pohjassa pitkin kiemuraisia vuoristoteitä, ohitelleen autoja oikealta ja vasemmalta. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten selvisimme yhtenä kappaleena määränpäähämme saakka. Kun näimme Chiang Khongin kadut (tai siis kadun), yllätyimme positiivisesti. Vaikka city oli pieni, näkyi tienvarressa mm. meksikolainen ravintola, hyviä streetfood mestoja sekä brittipubin mainos.



Mekong - joki virtasi hotellimme takapihalla.

Emme olleet syöneet koko päivänä mitään, ja heivattuamme rinkat, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Koska tuossa vaiheessa riisi alkoi jo hieman tökkiä, suuntasimme kohti mainostettua brittipubia. Hieman arastellen kurkimme sisään, kunnes omistaja bongasi meidät ja käski rempseästi sisemmälle. Baarimikkona hääräsi eestiläinen nuori kaveri, paikan bossina puheripulinen brittimies ja jaloissa pyöri vielä omsitajapariskunnan huomionkipeä poika. Päädyttiin lapsenvaihdeiksi ja pelaamaan poitsun kanssa jotain futispeliä tietokoneella. Sen jälkeen eestiläispoju tarjosi meille synttäreidensä kunniaksi en-tiedä-mitkälie drinksut. Siinä vaiheessa muistin, etten ole edelleenkään syönyt mitään, kun drinksu kihahtikin hattuun. Paikalle ilmestyi myös keski-ikäinen hollantilaispariskunta, joiden kanssa juteltiin niitä näitä pitkät tovit. Eipä olisi vielä siinä vaiheessa arvattu, että hengattaisiin tuon pariskunnan kanssa Laosissa enemmänkin!





Viimein muistettiin ja maltettiin lähteä sinne syömään ja eksyttiin siihen aiemmin bongaamaamme meksikolaisraflaan. Paikan omistaja oli rastapäinen vanha herra, jolla oli loistava huumorintaju ja joka teki ihan taivaallista ruokaa. Olisin voinut syödä vielä muutaman annoksen lisää, mutta Jonas muistutti budjetissa pysymisestä.
Yllätykseksemme Chiang Khong olikin siis ihan loisto mesta, josta löytyi persoonallisia tyyppejä ja rentoa menoa. Ei yhtään pöllömpi paikka pysähtyä ennen kuin jatkaa matkaansa kohti Laosia.