sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Aasia kutsuu jälleen

Niin siinä vain kävi, että yhtenä iltapäivänä kamelin selkä katkesi ja me ostettiin lennot Bangokiin. Kun touko-kesäkuun lomille ei saatu varmistusta, varattiin reissu Hämeenlinnaan ja Kuopion väliselle ajalle. Meno- ja paluulennon väliin mahtuu 28 päivää. Sen verran aikaa seikkailla ihan missä vaan, ihan millä vaan. Mennä tukka putkella paikasta toiseen tai jäädä chillaamaan jonnekin kivaan paikkaan. En uskalla vielä edes ajatella sitä vapauden ja seikkailujen määrää.


Oikeastaan olemme päättäneet vasta yhden paikan, jossa todellakin aiomme käydä. Nimittäin Chiang Maissa sijaitsevassa Elephant Natural Parkissa. Luin kyseisestä paikasta ensimmäistä kertaa Rimman blogista ja sydän meinasi pakahtua noiden upeiden eläinten kohtaloja lukiessa. Ajattelin silloin, että tuonne haluaisin joskus. No, nyt se hetki näyttää olevan lähempänä kuin koskaan. Elephant Natural Parkissa norsut eivät ole ihmisiä varten; niillä ei ratsasteta, eivätkä ne tee temppuja. Siellä ihmiset, me vapaaehtoiset, olemme norsuja varten. Tämä mielikuva minulle on syntynyt mm. juuri Rimman blogitekstien pohjalta sekä googlailemalla. Aasiassa saa olla tarkkana, jotta ei tietämättömyyttään tulisi tukeneeksi millään tapaa sellaisia paikkoja, jossa eläimet ovat vain viihdykkeenä ja bisnestarkoitusta varten, kuten kirjoittelinkin edellisessä #Reilut blogit - kampanjaan liittyvässä postauksessa.



Tämä etappi pakottaa meidät suunnittelemaan reittimme niin, että matkaamme läpi Thaimaan Bangokista Chiang Maihin. Sen jälkeen kaikki onkin auki; Laos? Vietnam? Myanmar? Vai takaisin alas, pienille paratiisisaarille? Pohjois-Thaimaan trekkimestat ovat varmasti myös tutustumisen arvoiset, joten norsujen lisäksi sieltä voisi löytyä muutakin tekemistä.
Yksi asia on ainakin varmaa: toisin kuin edelliskerralla, aiomme nyt mennä enemmänkin fiiliksellä. Emme varaa majoituksia etukäteen, ainut mitä meillä on, on meno-paluulennot.