keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Matkasuunnitelma: Oslo - Reykjavik - New York - Boston

Kaksi ja puoli viikkoa siihen, että nousemme Icelandairin siivin reissuun. Koska Oslon seitsemän tunnin välipysähdys miinusti lentolippujen hinnasta ihan mehevän summan, päätimme ottaa seikkailuasenteen ja halvemmat lennot. Käytännössä aikataulu on nafti, mutta meidän pitäisi ehtiä tekemään pikainen katsaus ja kahviretki Oslon keskustaan, sillä lentokenttäjuna suhaa sinne aina vartin välein.


Reykjavikissa meitä odottaa vuokra-auto ja ihana B&B-tyyppinen majoitus hieman keskustan ulkopuolella. Kävin Google Mapsilla tsiikaamassa vähän huudeja, ja aika kivalta näytti. Tarkoituksena on yhtenä päivänä tutustua Reykjavikiin, ehkä hieman lenkkeillä tai pyöräillä, sekä käydä ihmettelemässä joitakin museoita ja maamerkkejä. Illalla haavenani on päästä syömään johonkin paikallistyyppiseen ravintolaan islantilaisia herkkuja.
Yhden päivän olemma varannee Golden Circlen kiertämiselle (siis sen paristaa kilometriä pitkän rundin, jonka varrella on mm. kuumia lähteitä, vesiputouksia ja mannerlaattojen liitoskohta) ja parin muun, hieman kauempana olevan kohteen tsekkaamiselle. Kunnianhimoinen tavoitteemme on lähteä kyseiselle kierrokselle aamulla aikaisin, ennen kuin turistibussit ryysääväät tielle.


Ja sitten, New York, New York! Hostellimme sijaitsee Central Parkin vieressä, Upper West Sidessa. On kaksi ehdotonta asiaa, mitä haluan Nykissä ehdottomasti tehdä; juosta pitkän lenkin Central Parkissa ja syödä joka päivä yhden hampurilaisen. Okei, ehkä tykkäisin myös matkustaa lautalla ihailemaan Vapaudenpatsasta, käydä Broadwaylla musikaalissa, fiilistellä Brooklyn Bridgellä, kävellä pitkin High Linea sekä käydä muutamassa museossa.


Nykistä matkaamma bussilla Bostoniin Jonaksen serkun luo. Alunperin aioimme mennä junalla, mutta bussi on rutkasti halvempi vaihtoehto, joten piheyspäissämme istumme mieluummin muutaman ylimääräisen tunnin bussissa ja käytämme säästyneet rahat hampurilaisiin. Bostonin suhteen suunnitelma on vielä eniten auki. Haluaisin käydä tutustumassa Harvardin yliopiston alueeseen ja samoin meitä houkuttaisi rannikolla oleva Cape Codin luonnonpuisto. Ja toki jonkun urheilumatsin seuraaminenkin olisi ihan jees tuolla Jenkkilän urheilukaupungissa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ready, steady...HCR!

Tammikuussa, uuden vuoden tervehenkisesten lupausten huumassa ja suklaalevyn jälkeisissä morkkiksissa, tuli ilmoittauduttua puolimaratonille. Mielikuvissani juoksin kauniissa toukokuun alkuillassa kevyellä askeleella, tukka hulmuten ja vain hiukan hengästyneenä koko 21 kilometriä. Viimeisimmästä pitkän matkan kisastani lienee sen verran aikaa, että todellisuus on hieman hämärtynyt, sillä ainakin maastomaratonilla tulin maaliin nilkuttaen, naama hiekassa (miksi se muuten oli hiekassa?), vatsa kuralla, mielipuolinen virne naamalla ja tukka liiskautuneena limaiseksi hikipalloksi niskaan. So sexy.

Jonas lupautui mukaani juoksemaan ja talvella lenkkeilimmekin melko ahkerasti. Milloin vesisateessa, milloin paukkupakkasessa. Suomen talvi, you know.  Minä jopa intouduin työmatkajuoksusta siinä määrin, että oikeastaan koko lumisen ajan hölkkäilin töihin, mikä oli loistavaa pakkoliikuntaa. Aamulla, kun itsekurini on huipussaan oli helppo tehdä päätös töihin juoksemisesta, ja iltapäivällä, kun olisin antanut oikean käteni päikkäreistä ja suklaalevystä, ei ollutkaan muita vaihtoehtoja kuin hölkätä takaisinkin päin. Loistavaa itsensä huijaamista.



Viime lauantaina juoksimme siis kenraaliharjoituksen; 18 kilometrin lenkin, jolla yritettiin matkia puolimaratonia. Ensimmäistä kertaa ööö pitkään aikaan, keskityin hieman siihen, että mm. söin hiilaripitoisen aamupalan, huolehdin nestetyksestä jo ennen lenkkiä ja join vielä lenkin aikanakin urheilujuomaa. Kylläpä oli kevyt askel! Joku olisi voinut valaista mua tankkauksen ja nesteytyksen tärkeydestä silloin, kun kituutin maratonia pelkällä vedellä ja parilla hassulla energiageelillä. 18,3 km taittui aikaan 2h 15min, ja jestas, että olin ylpeä meistä molemmista. Palkitsimmekin itsemme jokaisen tosiurheilijan palautusruoalla: hampurilaisilla ja Ben&Jerry'sillä.

On ihan mahtavaa lähteä juoksemaan puolimaratonia yhdessä. Juoksu- ja ylipäätään urheiluharrastukset ovat tuoneet niin paljon hyvää ja hauskaa meidän vapaa-aikaan. Ja lisää hyviä tekosyitä syödä enemmän suklaata. Olemme oppineet paljon toisistamme ja ylittäneet kumpikin itsemme uudelleen ja uudelleen. Mahtavaksi puolimaratonin tekee myös se, että seuraavana aamuna suuntaamme Helsingistä rinkat selässä Oslon kautta Islantiin, ja sieltä edelleen Jenkkeihin. Ää, en ehkä kestä!

 Näillä mennään!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kissojen luona kahvilla

Miniloman aluksi tsekattiin paikka, joka on ollut meidän "pakko käydä" - listalla jo melko kauan. Yritettiin itseasiassa Kissakahvila Purnauskikseen jo viikonloppuna, mutta paikka oli niin täynnä, että jouduimme lykkäämään visiittimme tälle viikolle. Eipä se loppujen lopuksi haitannut, sillä tiistai - ilta oli kahvilassa huomattavasti rauhallisempi kuin lauantainen aamupäivä.



Uuvuttavan aamuvuoroputken jälkeen oli aika jees lysähtää kissakahvilan muhkeille lattityynyille ihmettelemään ehkä erikoisinta kahvilaa missä olen koskaan käynyt. Ulkovaatteet ja kengät jätettiin naulakkoon, kädet pestiin ja kun hetken aikaa oli istunut paikoillaan, alkoi huomata siellä täällä tassuja ja hännänpäitä. Yksi nukkui, yksi leikki pallolla, yksi tuijotti kahvinjuojia kulmat kurtussa. Olimme tulleet vieraiksi kissojen kotiin.




Akuutissa sokerivajeessa ei voitu vastustaa päivän kakkuja ja cappuccinoja. Onneksi ei vastustettukaan. Ihan pirun hyviä. Kahvi jäi kyllä sivuosaan siinä vaiheessa, kun saimme seuraa kahdesta hurmaavasta kissa-asukista, Viirusta ja Kössistä. Siinä me istuskeltiin lattiatyynyillä kahden torkkuvan kissan kanssa, jotka silloin tällöin nuolaisivat laiskasti kättä tai käänsivät kylkeä, ja katseltiin ikkunan takana pimenevää iltaa. Kissakahvila, sen hurmaavat asukit ja ihanan ystävällinen henkilökunta, saivat minut unohtamaat täysin hermoja riipineen työpäivän.



Olin edellispäivänä lukenut muutama jutun kahvilaan liittyneestä sivettikissakahvikohusta. En uskalla ottaa asiaan kantaa, koska en koe olevani perehtynyt asiaan tarpeeksi. Siispä vain huomioin kyseisen kahvin olevan listalla, mutta en halunnut kokeilla sitä, sillä kyseisen kahvin eettisyydestä on monenlaista mielipidettä. Minulle tärkeintä oli kuitenkin nähdä nämä seitsemän kissaa onnellisen ja tyytyväisen näköisinä leikkimässä, nukkumassa ja tarkkailemassa valtakuntaansa.