maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ready, steady...HCR!

Tammikuussa, uuden vuoden tervehenkisesten lupausten huumassa ja suklaalevyn jälkeisissä morkkiksissa, tuli ilmoittauduttua puolimaratonille. Mielikuvissani juoksin kauniissa toukokuun alkuillassa kevyellä askeleella, tukka hulmuten ja vain hiukan hengästyneenä koko 21 kilometriä. Viimeisimmästä pitkän matkan kisastani lienee sen verran aikaa, että todellisuus on hieman hämärtynyt, sillä ainakin maastomaratonilla tulin maaliin nilkuttaen, naama hiekassa (miksi se muuten oli hiekassa?), vatsa kuralla, mielipuolinen virne naamalla ja tukka liiskautuneena limaiseksi hikipalloksi niskaan. So sexy.

Jonas lupautui mukaani juoksemaan ja talvella lenkkeilimmekin melko ahkerasti. Milloin vesisateessa, milloin paukkupakkasessa. Suomen talvi, you know.  Minä jopa intouduin työmatkajuoksusta siinä määrin, että oikeastaan koko lumisen ajan hölkkäilin töihin, mikä oli loistavaa pakkoliikuntaa. Aamulla, kun itsekurini on huipussaan oli helppo tehdä päätös töihin juoksemisesta, ja iltapäivällä, kun olisin antanut oikean käteni päikkäreistä ja suklaalevystä, ei ollutkaan muita vaihtoehtoja kuin hölkätä takaisinkin päin. Loistavaa itsensä huijaamista.



Viime lauantaina juoksimme siis kenraaliharjoituksen; 18 kilometrin lenkin, jolla yritettiin matkia puolimaratonia. Ensimmäistä kertaa ööö pitkään aikaan, keskityin hieman siihen, että mm. söin hiilaripitoisen aamupalan, huolehdin nestetyksestä jo ennen lenkkiä ja join vielä lenkin aikanakin urheilujuomaa. Kylläpä oli kevyt askel! Joku olisi voinut valaista mua tankkauksen ja nesteytyksen tärkeydestä silloin, kun kituutin maratonia pelkällä vedellä ja parilla hassulla energiageelillä. 18,3 km taittui aikaan 2h 15min, ja jestas, että olin ylpeä meistä molemmista. Palkitsimmekin itsemme jokaisen tosiurheilijan palautusruoalla: hampurilaisilla ja Ben&Jerry'sillä.

On ihan mahtavaa lähteä juoksemaan puolimaratonia yhdessä. Juoksu- ja ylipäätään urheiluharrastukset ovat tuoneet niin paljon hyvää ja hauskaa meidän vapaa-aikaan. Ja lisää hyviä tekosyitä syödä enemmän suklaata. Olemme oppineet paljon toisistamme ja ylittäneet kumpikin itsemme uudelleen ja uudelleen. Mahtavaksi puolimaratonin tekee myös se, että seuraavana aamuna suuntaamme Helsingistä rinkat selässä Oslon kautta Islantiin, ja sieltä edelleen Jenkkeihin. Ää, en ehkä kestä!

 Näillä mennään!

12 kommenttia:

  1. Ihanalta yhteiseltä harrastukselta kuulostaa :)

    VastaaPoista
  2. Ihanalta yhteiseltä harrastukselta kuulostaa :)

    VastaaPoista
  3. Ehkä törmätään HCR:llä. Tosi kivaa kun juoksette yhdessä, meille se on harvinaista herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti törmäillään! :)

      Poista
    2. Missä ryhmässä lähdet? Mä oon pinkissä

      Poista
    3. Siinä viimesessä, olikohan turkoosi?

      Poista
  4. Kuulostaa ihanalle! :) Ja vitsit, mikä päätös reissuun lähtö on puolikkaalle!! Mekin juostaan miehen kanssa molemmat HCR ja yhdessä ollaan lenkkeilty ainakin kerran tai kaksi viikossa. Ja se on ollut kyllä ihan tosi motivoivaa ja kivaa, kun ei oo tarvinnu yksin taivaltaa. :p Tapahtumassa juoksen ASICS:in porukan kanssa, mutta yhteinen harjoittelu on kyllä ollut se "tärkein juttu". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JA hei!! Blogin uus ilme ja nimi vaikuttavat just raikkaille ja piristäville. ;)

      Poista
    2. Kiitti, Laura! Mäkin tykkään tästä yksinkertaisemmasta ja rauhallisemmasta ulkoasusta :) yhdessä lenkkeilyssä ja treenaamisessa on puolensa; silloin kun tekisi itse mieli luovuttaa ja kävellä vaikka lenkillä joku iso ylämäki juoksun sijasta, niin kun toinen tsemppaa siinä vieressä niin ei voi luovuttaa ja kohta on huomaamatta juossut mäen ylös! :)
      Hei toivottavasti törmäiltäs HCR:llä, olis tosi kiva nähdä livenä!

      Poista
  5. Mahtavaa että juoksette yhessä :)! Me lenkkeillään jonkun verran yhessä, mutta ei enää tapahtumissa, kun ei siitä viimeksi tullut oikein mitään :D Mä olin liian innokas tsemppari! ;) Oij, teidän lomakin lähestyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan kun luin sen sun jutun teiän puolikkaasta! no mutta jokainen tekee niinkuin parhaalta tuntuu :) joo loma kolkuttaa jo ovella, vielä hetken kun jaksaa pusertaa!

      Poista