maanantai 20. heinäkuuta 2015

Vaellus Varma-joelle

Meille ei riittänyt pelkkä Golden Circlen ympäri ajaminen, vaan sokeriksi pohjalle olimme jättäneet vaelluksen lämpimälle joelle. Tiesimme, että vaellusreitin alku lähtisi Hveragerdin (?) kylästä, jostain golf-kentän lähistöltä. Pienen ajelun jälkeen kävimme kysymässä neuvoa parhaat päivänsä nähneeltä golfklubilta. Saimme ohjeeksi ajaa viereistä tietä niin kauan kunnes se loppuisi.
Tässä vaiheessa molemmilla alkoi hieman väsymys painaa, tuuli tuntui menevän (jälleen kerran) kaikkien vaatekerrosten läpi ja nälkäkin kiusasi. Onneksi olimme tehneet eväsleipiä mukaan, ja niitä mutustellen aloimme talsimaan kohti vuoria ja Reykjadalurin laaksoa.



Tie oli alkuun hyväkuntoista hiekkatietä, mutta muuttui pian pienemmäksi poluksi. Maisema oli karu. Mustan, ruskean ja harmaan sävyt vuorottelivat, ja vain siellä täällä näkyi pilkistys vihreää ruohotupsua tai mineraalien värjäämiä, sinisiä puroja. Sieltä täältä nousi höyryä, kun kuuma vesi purkautui maan pinnalle. Ja se tuuli. En muista kokeneeni vastaavaa. Keskustelusta ei tullut mitään, koska toiselle joutui huutamaan, jos halusi sano jotakin. Niinpä tallailtiin menemään suomalaiseen tyyliin, puhumatta.





Matka tuntui loputtoman pitkältä, vaikkei se todellisuudessa ollut kuin reilut kolme kilometriä. Mutta kun lopulta näimme sen oikean joen aukenevan sumuverhon takaa, oli väsymys tiessään. Viimeisetkin unihiekat karisivat siinä vaiheessa, kun täytyi alkaa vaihtamaan biksuja tuolla muutaman asteen lämpötilassa ja viimassa. Nyt tiedän, mistä sanonta "jäätyä elävältä" tulee. Emme todellakaan olleet ainoat, jotka halusivat rentoutua tässä luonnon kylpylässä. Pitkin jokea näkyi ihmisiä uikkareissaan, ja pari ensimmäistä porukkaa johon törmäsimme, olivat ylläripylläri suomalaisia. Ketkäs muut hullut tänne tulisikaan uimaan, kun kaupungit on kylpylöitä pullollaan.





Joki näytti olevan hieman rakennusvaiheessa, sinne oltiin kai puuhaamassa ainakin laitureita ja uimakoppeja. Sinänsä sääli, koska paikka oli upea ihan luonnontilassakin. Vitsailimmekin, että muutaman vuoden päästä joelle pääsee bussilla asfaltoitua tietä pitkin ja rantaan on rakennettu allasbaarit ja vesiliukumäet. Loppujen lopuksi se voi olla ihan todellinen skenaario.
Matka takaisinpäin sujui joutuisammin, vaikka nälkä olikin tehnyt paluun. Perille päästyämme poikkesimme paikallisessa S-Marketissa, eli Bonuksessa, hakemassa eväitä loppumatkaa varten. Note to self; älä lähde vaellukselle liian kevyin eväin.

4 kommenttia:

  1. Tuo oli niin haaveissa viime syksynä Islannissa asuessa. Harmitti kun vain ajettiin Hveragerdin ohi! Luonnontilaisessa kuumassa lähteessä tai joessa olisi ollut huippua uida. Ohan se Blue Lagoon tai Myvatnin luontolähteetkin hienoja paikkoja, mutta Islannissa parasta on kokea kaikki ilman muita turisteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä tuo oli ihan omanlainen kokemus :) kyllä me tykättiin niistä uimaloistakin, mutta olihan siinä ihan oma fiiliksensä kellua siellä keskellä tuntui aika huikealta.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mä jotenkin luulen Satu, että sä tykkäisit Islannista :)

      Poista