perjantai 11. syyskuuta 2015

Toinen pysähdys: Chiang Mai

Bangkokista on rapiat 800 km Pohjois-Thaimaan suurimpaan kaupunkiin, Chiang Maihin. Meidän oli tarkoitus matkata sinne mukavasti yöjunalla, makuuvaunussa lötköillen. Mutta niin oli monen muunkin tarkoitus ja liput olivat loppu. Ei kun vaan uutta kulkuvälinettä metsästämään. Seikkailtuamme aikamme, ostimme bussiliput jostain kojusta. 11 h bussissa ei kuullostanut houkuttelevalta, mutta ei myöskään huvittanut heti reissun alussa maksaa itseään kipeäksi lentolipuista.






Saapuminen Chiang Maihin oli ikimuistoinen. Juuri kun unet olivat aamuyöstä makeimmillaan, rävähtivät valot päälle ja meidät ajettiin pois bussista. Rinkat lensivät perässä ja siinä me seistiin puolitokkurassa jonkun huoltoaseman pihassa ihmettelemässä, että missähän pirussa sitä ollaan. Google Mapsin avulla selvisi, että kaupunkiin on ainakin 6 kilometria, joten ainoa vaihtoehto oli ottaa hieman ylihintainen tuktuk. Eikun rinkat katolle ja menoksi.




Chiang Mai valloitti heti pikkukaupunkimaisuudellaan ja kahviloillaan. Koska emme tietenkään saaneet mitään hotellihuonetta siihen aikaan aamusta, jätimme vain rinkat pois selästä ja lähdimme vaeltelemaan keskustan kaduille. Ihastelimme temppeleitä, ihmettelimme kaupungin seesteistä tunnelmaa, ja istahdimme aina välillä johonkin kahvilaan lueskelemaan ja hengailemaan. Chiang Maissa parasta oli ehdottomasti se, että Bangkokin jälkeen se oli mukavan leppoisa ja rauhallinen. Ilmakin tuntui raikkaalle ja toki ympärillä kohoilevat vuoret loivat oman tunnelmansa.



Illalla kävimme pyörähtämässä Night Marketissa, joka oli yllättävän mukava kokemus. Paljon krääsää, mutta paljon myös ihan oikeasti hienoja käsitöitä, maalauksia ja kankaita. Lisäksi ostimme liput thaiboxingiin, ja kävimme katsomassa muutaman matsin vielä illan pimetessä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Ensimmmäinen pysähdys: Bangkok


Noniin, nyt lienee aika aloittaa Aasia-postaukset ihan virallisesti ja jonkinlaisessa järjestyksessä. Mehän matkasimme Bangkokiin Finnairin suorilla lennoilla, mikä oli aikamoista luksusta. Menolento oli yöllä, ja luulin saavani nukuttua, mutta mitä vielä. Nakotin ylhäällä Jonaksen koisatessa vieressä. Tuijottelin ikkunasta ulos, ja onnistuin näkemään Kabulin sekä Intian yllä lentäessämme valtaisan valomeren, joka ilmeisesti oli Delhi. Tuntui hassulta katsella noita kaupunkeja, joissa tuskin koskaan tulen vierailemaan, yläilmoista.



Me saavuimme Bangkokiin aamulla. Kuumus löi heti ovella vasten kasvoja, aamuruuhkaisessa junassa joutui käyttämään voimakeinoja päästäkseen etenemään rinkan kanssa. Mä olin niin rättiväsynyt lähes vuorokauden valvomisesta, että nukahdin räätäliliikkeen sohvalle, kun odottelin Jonasta. Taksikuski vakuutti tietävänsä missä meidän hotelli on, mutta vei meidät kuitenkin lähes kilometrin päähän siitä. Eikun rinkat kantoon ja jalkaa toisen eteen. Kilometrin matkahan ei ole mitään, paitsi jos siihen lisää univelan, +36 asteen helteen, ahtaat jalkakäytävät, hihassa roikkuvat tuktuk-kuskit ja 10 kiloisen rinkan selkään.
Loppupäivä meni nukkuen, hotellin kattouima-altaalla hengaillen, hieronnassa käyden sekä Khaosan Roadia ihmetellen. Kuumuus, hektisyys, värikkyys, kaaos, ystävällisyys...niillä sanoilla voisin kuvata ensimmäisiä fiiliksiäni tuosta miljoonakaupungista.
Muistan, että vatsassa kupli reissunaloitusfiilis, se kun koko huima seikkailu oli vielä edessä päin.




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Elephant Nature Park

Vietimme muutaman päivän Elephant Nature Parkissa, Chiang Maissa. Paikka sijaitsi laaksossa, korkeiden kukkuloiden ja tiheän viidakon suojeluksessa. Norsujen turvakodin suojeluksessa oleili puolestaan yli 60 norsua, sekä satoja koiria ja kissoja. Norsujen tarinat olivat sydäntä riipaisevia; yksi oli sokeutunut sirkuksen kirkkaista valoista, toisen selkä oli murtunut, koska sillä oli ratsastettu. Useampi oli astunut maamiinaan tai metsästäjän ansaan. Joku oli pelastettu kaupungista kadulta. Monet olivat menettäneet perheensä, laumansa. Lähes kaikilla oli arpia, sokeutuneita silmiä ja murtumia.
Sen lisäksi, että paikkaan oli pelastettu satoja eläimiä, niin ei siellä oltu unohdettu ihmisiäkään. Lähellä oli kylä, jossa asui burmalaisia siirtolaisia. He työskentelivät puistossa, jolloin heille taattiin elanto sekä mm. lasten koulunkäynti. Koko laakso huokui rauhaa, inhimillisyyttä ja toisista välittämistä. Sitä, että on valmis tekemään pyytettömästi hyviä tekoja, auttaakseen muita, saamatta itse siitä mitään.

Sellainen ajattelu tuntuu olevan harvinaista nykyisin.









Myöhemmin tulossa lisää tekstiä ENP:stä ja norsuista.