lauantai 3. lokakuuta 2015

Kolmas pysähdys: Chiang Khong

Chiang Khongin piti olla vain välttämätön nukkumapaikka matkalla kohti Laosia. Emme uskoneet löytävämme tuosta pienestä rajakaupungista mitään nähtävää, tehtävää tai syötävää, joten olimme varautuneet lähinnä pötköttämään hotellissa ja valmistautumaan seuraavien kahden päivän mittaiseen veneretkeen Mekong - jokea pitkin.
Olimme ostaneet liput minibussiin Chiang Maista Chiang Khongiin. Heti alkuun kävi selväksi, että kuski ajoi kuin mielipuoli. Saimme useampaan kertaan pidättää hengitystämme (ja oksennusta), kun tyyppi painoi kaasu pohjassa pitkin kiemuraisia vuoristoteitä, ohitelleen autoja oikealta ja vasemmalta. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten selvisimme yhtenä kappaleena määränpäähämme saakka. Kun näimme Chiang Khongin kadut (tai siis kadun), yllätyimme positiivisesti. Vaikka city oli pieni, näkyi tienvarressa mm. meksikolainen ravintola, hyviä streetfood mestoja sekä brittipubin mainos.



Mekong - joki virtasi hotellimme takapihalla.

Emme olleet syöneet koko päivänä mitään, ja heivattuamme rinkat, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Koska tuossa vaiheessa riisi alkoi jo hieman tökkiä, suuntasimme kohti mainostettua brittipubia. Hieman arastellen kurkimme sisään, kunnes omistaja bongasi meidät ja käski rempseästi sisemmälle. Baarimikkona hääräsi eestiläinen nuori kaveri, paikan bossina puheripulinen brittimies ja jaloissa pyöri vielä omsitajapariskunnan huomionkipeä poika. Päädyttiin lapsenvaihdeiksi ja pelaamaan poitsun kanssa jotain futispeliä tietokoneella. Sen jälkeen eestiläispoju tarjosi meille synttäreidensä kunniaksi en-tiedä-mitkälie drinksut. Siinä vaiheessa muistin, etten ole edelleenkään syönyt mitään, kun drinksu kihahtikin hattuun. Paikalle ilmestyi myös keski-ikäinen hollantilaispariskunta, joiden kanssa juteltiin niitä näitä pitkät tovit. Eipä olisi vielä siinä vaiheessa arvattu, että hengattaisiin tuon pariskunnan kanssa Laosissa enemmänkin!





Viimein muistettiin ja maltettiin lähteä sinne syömään ja eksyttiin siihen aiemmin bongaamaamme meksikolaisraflaan. Paikan omistaja oli rastapäinen vanha herra, jolla oli loistava huumorintaju ja joka teki ihan taivaallista ruokaa. Olisin voinut syödä vielä muutaman annoksen lisää, mutta Jonas muistutti budjetissa pysymisestä.
Yllätykseksemme Chiang Khong olikin siis ihan loisto mesta, josta löytyi persoonallisia tyyppejä ja rentoa menoa. Ei yhtään pöllömpi paikka pysähtyä ennen kuin jatkaa matkaansa kohti Laosia.





torstai 1. lokakuuta 2015

Viidakkoseikkailu

Chiang Maissa me halusimme lähteä katsomaan Pohjois-Thaimaan upeaa luontoa lähempää. Joten mikäs sen parempi tapa, kuin suunnata trekkaamaan viidakkoon. Olin parista blogista lukenut hyviä suosituksia Pooh Eco Trekking - nimisestä firmasta, jonka mainoslause "leave nothing but footprints, take nothing but pictures, kill nothing but time" sulatti mun sydämen.

Seiskalta aamulla oltiin valmiina kuin tikat, kun oppaamme tuli hakemaan meitä hostellilta. Tarkoituksena oli vaeltaa noin 5-6 h ja syödä lounas viidakossa. Vaan emmepä tienneet millainen matka meitä odottikaan; lava-auton lavalle oli nostettu kapeat penkit ja viritetty pressu päälle. Sinne survoutui meidän lisäksemme neljä muuta vaeltajaa ja eikun vaan kohti mutkaisia vuoristoteitä. Ja niitä riittkin sitten 90 kilometrin verran. Välillä satoi sisälle, välillä jouduttiin pydähtymään tielle kävelevien lehmien takia. Mutta ne maisemat! Riisipeltoa, vuoria, kyliä...tuossa vaiheessa kun emme olleet vielä tottuneet vuoristoon ja siihen huikaisevaan vehreyteen ympärillämme.


 Taukokahvit.

Vaellus alkoi hieman sateisissa merkeissä, ja aika pian olimme uittomärkiä niin sateen, kuin muovisen sadeviitan alla puskevan hienkin vuoksi. Oli alusta asti selvää, että kuljimme sellaisilla poluilla, missä ei muita turisteja juurikaan liikkunut. Oppaamme, kaikki kolme, olivat ihan huippuja. Opimme mitä sieniä voimme kerätä lounaaksi, millaisen puun nestettä voidaan käyttää lääkkeeksi ja söimme marjoja suoraan puskasta. Hämähäkit eivät kuulemma tapa, mutta puremat tekevät kipeää. Kerran sain sätkyn, kun iilimato yritti pureutua mun sääreen kiinni.






Lounaaksi oppaamme tekivät meille kanaa, sieniä ja riisiä. Kaikki käärittiin isoihin bambunlehtiin, ja laitettiin nuotioon kypsymään. Lisäksi meillä oli paljon tuoreita hedelmiä, mm. ananasta, mangoa ja karvahedelmiä (litsi?). Ette usko kuinka hyvältä ruoka maistui parin tunnin vaeltamisen jälkeen! Siinä istuttiin ringissä maassa ja syötiin bambunlehtien päältä.







Loppumatkan aikana pääsimme mm. vaeltamaan riisipeltojen keskelle ja syömään passion-hedelmiä suoraan puusta. Vaikka 90 kilometrin paluumatka lava-auton lavalla pomppien otti hieman koville tällaiselle herkästi matkapahoinvoivalle tyypille, mutta oli se sen arvoista. Illalla maistui ruoka ja uni!






Uupunut, mutta onnellinen vaeltaja.