tiistai 26. tammikuuta 2016

Tällä viikolla ajattelin mennä naimisiin

Nyt se alkoi; hääviikko. Ihan uskomatonta. Siis juuri äsken oli se päivä, kun Italian road trippimme oli edennyt Venetsiaan saakka. Paistattelimme päivää Pyhän Markuksen torilla, söimme gelatoa ja Jonas patisti minut lempeästi pakottaen gondolin kyytiin. Ja kysyi sen kysymyksen. Että voitaisko olla yhdessä niinku loppuelämä. No todellakin voitais.
Vaikka mielessä pyörivät istumajärjestykset, hiuskorut ja viimeiset koristelunäperrykset, niin tuon tuosta sitä huomaa kelaavansa sitä polkua, miten tähän on päädytty. Miten me päädyimme reilussa parissa vuodessa Kantiksen heräämössä vaihdetuista katseista asumaan aviopariksi kuopiolaiseen omakotitaloon? Siinä onkin kelailtavaa.

Tuskin naimisiin meneminen tulee muuttamaan meidän arkeamme. Ihan samalla tavalla tulemme katsomaan Miehitettyä telkkarista tiistaisin, kinastelemaan astianpesukoneen täyttämisestä, raahautumaan salille töiden jälkeen ja syömään liikaa jäätelöä silloin tällöin. Silti tämä tuntuu yhden aikakauden lopulta, mutta vielä enemmän uuden alulta. Toivon, ettei naimisiin meneminen muuta meidän arkeamme. Koska se on hyvä juuri näin.

Ilmassa on noin miljoona tunnetta ja vähän päälle. Iloa, kiitollisuutta, väsymystä, stressiä, rakkautta, onnellisuutta. Lisäksi pöydällä on miljoona keskeneräistä askartelua. Ja vähän päälle.

Tulipa lälly teksti. Mutta kai se on tällä hetkellä ihan ok.


perjantai 22. tammikuuta 2016

Neljäs pysähdys: Laos ja Mekong-joki

Thaimaan ja Laosin välisen rajan ylittäminen sujui ongelmitta. Lyhyet jonotukset, leimat passeihin ja ta-daa, olimme Laosissa. Heti rajan toisella puolella huomion kiinnittivät paljon Thaimaata vaatimattomammat asumukset ja huonokuntoisemmat tiet. Satoi vettä ja minua hieman jännitti. Olimme lähdössä kahden päivän veneseikkailulle Thaimaan ja Laosin rajalta, Mekong - jokea pitkin Laosin entiseen pääkaupunkiin, Luang Prabangiin.




Venevaihtoehtoina oli speed tai slow boat. Speed boatit olivat sukkulan näköisiä "veneitä", joihin oli tungettu ihan liika ihmisiä ja tavaroita. Matkustajilla oli kypärät päässä ja polvet suussa, ja vene ajoi aivan hullua vauhtia. Ei tarvinnut pitkään arpoa, kumman etenemiskeinon valitsemme. Koska ei ollut sesongin aika ja veneet kulkivat harvakseltaa, nappasimme liput sellaiseen, joka sopi meidän aikatauluumme kuin nakutettu. Nagi of Mekong niminen firma vakuutti meidät ja niin me hyppäsimme Mekongin rannalta värikkään veneen kyytiin.
Veneessä vallitsi chilli tunnelma; ihmiset lukivat kirjoja, kuuntelivat musiikkia, pelasivat pelejä, juttelivat, nukkuivat, napsivat hedelmiä...välillä joku osoitti jotain joen varrelta ja muut käänsivät laiskasti päätään kohteen suuntaan. Maisemat olivat uskomattomat. En ole missään nähnyt niin upean vihreää luontoa ja koskematonta viidakkoa. Minä, joka en yleensä malta olla tekemättä mitään, makasin vain penkillä tuijottamassa sinistä taivasta ja vihreää luontoa. Muutaman kerran bongasimme myös eläimiä juomassa rannalla, lapsia leikkimässä, kalastajia ja pieniä hökkelikyliä puiden lomassa.




Koska venematka Luan Prabangiin kesti kaksi päivää, vietimme yön Pak Bengin kylässä. Etukäteen olimme kuulleet kaikkia kauhujuttuja Pak Bengista. Miten rotat juoksevat majapaikoissa ja ihmiset ovat epäystävällisiä. Meidän majoitus oli kuitenkin  ennakkoluuloihimme verrattuna varsin upea: pieneltä parvekkeelta oli näkymä Mekongille, ja vessa ja suihkukin löytyivät. Kuumahan se oli kuin sauna ja seinät olivat paperia, mutta se ei enää tullut yllätyksenä. Illalla menimme porukalla syömään intialaista ruokaa mainostavaan paikkaan. Meitä oli koossa varsin hauska sakki; hollantilainen psykologipariskunta, New Yorkista kotoisin oleva nuori juristipari, slovenialaiset isä ja poika, Uudesta-Seelannista todella symppis eläkeläispariskunta ja myös uusiseelantilainen opettaja. Ja sitten me suomalaiset. Unohdin melkein syödä kun vain kuuntelin ihmisten tarinoita ja kertomuksia. Etenkin uusiseelantilaisessa eläkeläismiehellä (joka oli muuten matkustanut yli 100 maassa) riitti tarinoita, joten hänet ristittiin "the man of the thousand stories".





Seuraava matkustuspäivä jatkui yhtä leppoisana ja olo oli jotenkin uskomattomat rentoutunut. Meille oli kuitenkin ehtinyt kertyä parissa viikossa ihan mehevä määrä matkustukilometrejä, joten pysähtyminen teki todella hyvää. Veneessä kun ei voinut muuta kuin olla. Sain luettua loppuun Malalasta kertovan kirjan ja jatkoin maisemian tuijottelua.
Valitettavasti venematkan loppupuolelle oli järjestetty vierailu paikalliseen kylään, ja vaikka olimme tottuneet näihin, että jokainen bussi-, tuktuk- ja taksikyyti poikkeaa aina johonkin sovituun mestaan tauolle, ja turistien on sitten pakko ostaa sieltä kalliilla jotain, niin tämä kerta oli kyllä kaikista pahin. Heti kun hyppäsimme veneestä, seisoi rannalla lapsia kädet ojossa myymässä koruja ja pyytämässä rahaa. Meitä kierrätettiin kylässä, ja sama meininki jatkui koko ajan, homma oli selvästi järjestetty. Lisäksi meidän opas heitti ajoittain sovinistista ja ala-arvoista läppää mm. naisten asemasta. Olin niin raivona ja toisaalta myös hämmentynyt, etten saanut sanaa suustani. Mutta nyt ymmärrän sanonnan "kihistä kiukusta", kun pihisin ja mutisin itsekseni joukon jatkeena. Lisäksi suru-uutinen Suomesta tavoitti meidät vielä ennen kuin saavuimme Luang Prabangiin, joten loppu päivä kului hieman alavireisissä tunnelmissa.

Luang Prabang ansaitseekin sitten ihan oman postauksensa!


torstai 21. tammikuuta 2016

Bucket List vuodelle 2016

Pidän asioiden listaamista, järjestämistä ja luokittelusta. Vuoden loppu ja uuden vuoden alku ovat ihan parhaita, kun saa listata menneitä reissuja ja tulevia haaveita. Niinpä kiljahdin riemusta kun löysin tämän blogin, nimeltä Bucket List Journey. Kirjoittajalla on monen sadan kohdan mittainen bucket list, jota hän toteuttaa. Lisäksi blogissa on listattu useita pieniä juttuja, kuten 10 places to visit with a partner tai 10 foods for your Italy bucket list. Käykääpä tsekkaamassa! Olin niin innoissani blogista, että lähetin sähköpostia blogin kirjoittajalle. Siis minä, jonka englanti on mallia ralli. Räpelsin kuitenkin mailin valmiiksi ja yllätyksekseni tyyppi vastasi minulle! Kyllä listahirmu aina toisen tunnistaa.

Olisi tietysi hyödyllisempää innostua jostain muusta, kuten vaikka vaatekaapin siivoamisesta, joogasta tai politiikasta. Mutta eihän sitä ihminen voi neuroosejaan valita. Niillä mennään mitä annetaan.

ps. ostin uuden hatun, ja tunsin itseni aikuiseksi. En ole koskaan ostanut muuta kuin pipoja.

Minulla on vain paha tapa tehdä kuitenkin varsin epärealistisia listoja. Etenkin näin vuoden vaihteessa. Kuten; herää joka aamu klo 06, joogaa joka päivä, älä syö karkkia koko vuonna...jne. Viikon päästä huomaan jo hukanneeni koko listan. Niinpä aion luvata tänä vuonna vain yhden asian: jos jonkin asian kirjoitan to do - listalleni, sen täytyy olla niin realistinen, ettei se jää vain yhdeksi kohdaksi listassa. Koska eihän siinä muuten ole mitään järkeä. Koska kaikkea ei voi saada kerralla, ainakaan heti. Ja koska itsensä loppuun ajaminen on tyhmää.

Vuoden 2016 bucket list näyttää tältä:

- mennä naimisiin (ihan pakko...9 päivää enää !!)
- matkustaa Mauritiukselle häämatkalle
- lukea enemmän kirjoja
- kehittää omaa blogiani ja kirjoittaa useammin
- juosta paljon ja aina kun se on mahdollista
- lumilautailla paljon ja oppia olemaan putoamatta hissistä
- kokeilla jotain uutta lajia
- käydä kerran viikossa joogassa tai bodybalancesessa
- käydä kaksi kertaa viikossa kuntosalilla/tehdä kuntopiiriä
- tehdä enemmän eettisiä ja ekologisia ostospäätöksiä
- syödä enemmän luomua
- syödä vähemmän lihaa
- tehdä hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistyötä
- tehdä paljon Suomi-retkiä
- käydä vaeltamassa ulkomailla
- käydä vaeltamassa Suomessa
- päästä opiskelemaan
- tehdä valmennusohjelmaa
- osallistua kuntoilutapahtumaan
- osallistua hyväntekeväisyystapahtumaan
- perehtyä historiaan
- muistaa ystävien syntymäpäivät
- olla ostamatta tavaralahjoja
- käydä kerran kuussa treffeillä Jonaksen kanssa
- tehdä pitkä hiihtolenkki
- käydä kalastamassa
- käydä eväsretkellä
- käydä elokuvissa
- käydä konsertissa
- käydä Norjassa tai Ruotsissa
- ajaa roadtrip
- käydä museossa
- käydä taide/valokuvanäyttelyssä
- opetella kuvaamaan paremmin järjestelmäkameralla
- istua vähemmän
- kiivetä vuorelle
- ihailla monta auringonnousua ja -laskua
- istahtaa katselemaan merta
- matkustaa pohjoiseen
- maistaa raakasuklaata
- viettää osa kesälomasta Suomessa (viimeiset kaksi kesää ollaan lähdetty reissuun heti kun ensimmäinen lomapäivä vaan koittaa...)


Miltä sun lista näyttää? :)

tiistai 19. tammikuuta 2016

#boyfriend

Blogeissa kiersi joskus puolisen vuotta sitten #boyfriend - haaste, ja nauroin etenkin But I'm human not a sandwich - blogin Iinan ja Oton haasteelle niin paljon, että lätkäisin saman setin kysymyksi myös Jonakselle. No koko juttu vähän unohtui, mutta koska kohta ei olla enää poika - ja tyttöystävä vaan aviopari niin nyt viimeistään oli hyvä hetki toteuttaa tämä #boyfriend - haaste. Jonas siis vastasi kysymyksiin minusta, ja alla myös minun kommentit vastauksista... :D




1. Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
J: Klikkaa mua tai joku elokuva.
N: Varmaan ihan totta. En katso enää juuri koskaan telkkaria, paitsi niitä leffoja silloin tällöin.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
J: Caesar tai joku kevyt kastike.
N: Yleensä se taitaa olla tuo "joku kevyt kastike".

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
J: Kinkkukiusaus.
N: Tää oli iisi. Menkääpä joskus kattoo eineshyllyä kaupassa. Kinkkukiusaus on aina tarjouksessa, kukaan ei osta sitä! En ole siis yksin inhoni kanssa.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
J: Mansikkamargharitan tai mojiton.
N: Kai mä nyt jotain ruokaakin tilaisin! :D mutta mojito, kyllä kiitos!

5. Mikä on hänen kengänkoko?
J: 38
N: Totta!

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
J: Erilaisia teelaatuja.
N: Ei ole kyllä tullut mieleen, mutta miksipä ei. 

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
J: Suklaata.
N: Helppo! 

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
J: Kaikkea rauhallista, esim. Juha Tapiota.
N: No Tapion uusi levy on kyllä soinut keittiössä viime aikoina ahkeraan. 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
J: Romanttisista, komedioista ja seikkailuelokuvista.
N: Jep. Disneyt unohtui.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
J: Ruskeat.
N: Kyllä vaan.

11. Kuka on hänen paras ystävä?
J: Mira.
N: En ollut itse ajatellut asiaa, mutta kyllähän tuo pikkusisko taitaa olla myös paras ystäväni <3

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
J: Neuvominen.
N: Kieltämättä mulla on joskus hieman vaikea ottaa neuvoja vastaan, etenkin jos luulen tekeväni jotain asiaa oikein. Tästä aiheesta on saatu monet naurutkin.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
J: Raikas juustokakku.
N: Kuullostaa niin hyvältä! 

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
J: Blogien.
N: Kieltämättä blogien selailuun ja oman kirjoittamiseen vierähtää usein tunteja.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
J: Ottaa muut huomioon.
N: :)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
J: Paahtoleipä, jonka päällä on kylmiä nakkeja ja ketsuppia.
N: Oi, se on niin hyvää. Huom. leipää ei paahdeta!

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
J: Puhelinta...
N: ...ja? 

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
J: Tyhmät ihmiset ja jos asiat eivät tapahdu heti.
N: Kärsimättömyys on toinen nimeni.

20. Entäs piristymään?
J: Ystävät ja mukava tekeminen.
N: Joo-o. Ja aika moni muukin juttu! Piristyn ja masennun yhtä helposti.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
J: Juha Tapio
N: J.T on kyllä yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Tämä oli vaikea kysymys! En oikeastaan fanita ketään, vaan mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alan ihailla läheltä löytyviä ihmisiä. Kuten vanhempiani ja isovanhempiani.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
J: Paras <3
N: <3

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
J: Syksyllä 2013
N: Jep!

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
J: Luomuruoat.
N: Kyllä, yksi niistä.

25. Millainen on hänen kotilook?
J: Rento ja käytännöllinen.
N: Pieruverkkarit, villasukat ja liian iso huppari? No onhan se rentoa ja käytännöllistä!

torstai 14. tammikuuta 2016

Ihan hillitön matkakuume

Kuten olen kertonut, minun krooninen matkakuumeeni katosi mystisesti Aasiasta paluun jälkeen. Olisin ollut jopa hieman huolissani, jos olisin ehtinyt, syksy kun oli melkoista haipakkaa. Nyt kun arki on asettanut täällä Kuopiossa uomiinsa ja uusi kotikaupunki on otettu varovasti haltuun, se palasi takaisin. Matkakuume. Ensin huomasin selailevani yhä intensiivisemmin matkablogeja. Sitten reissuorientoituneita Instagram - tilejä, sitten Norwegianin lentotarjouksia ja lopulta istuin vain tuijottamassa ulos ja haaveilin. Haaveilen Afrikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Etelä-Amerikasta. Mantereista, joilla emme ole vielä käyneet. Haaveilen Lissabonista, Sloveniasta, Alpeista, Tukholmasta, Tromssasta, Lofooteista, Lapista ja Vietnamista. Haaveilen vaelluksesta vuorille, ehkä Kilimanjaron valloittamisesta tai Alppivaelluksesta. Haaveilen meksikolaisesta ruoasta, auringonlaskuista, avustustyön tekemisestä, safareista, leijonista, vesiputouksista, tuntureista, erämaasta, merestä ja viidakoista.



Tästä tulee hyvä matkustusvuosi, minulla on siitä vahva tunne. Koska niinhän se menee, että jos jotain haluaa oikein kovasti, niin keinot löytyvät kyllä. Olemme ennenkin reissanneet paljon, vaikka aika ja raha olisivat olleet kortilla (muistelen näitä "suoraan kentältä aamuvuoroon"- tyyppisiä ratkaisuja). Ja jos vuoden ensimmäinen reissu on jo helmikuussa (emme ole koskaan aloittaneet reissuvuotta niin aikaisin), niin loppuvuosi on varmasti aikamoista tykitystä.

Eilen laskimme, että olemme käyneet yhdessä 13 maassa. Aika paljon on vielä jäljellä niitä, mihin haluaisimme yhdessä.



tiistai 12. tammikuuta 2016

Talvipäivä kuopiolaisittain

Olen rakastunut talviseen asuinkaupunkiini aivan korviani myöten. Mitä sitten, vaikka pyörämatka töihin kestää vartin kauemmin kuin ilman lunta ja tuuli tuntuu ajoittain menevän läpi kaikista soluista. Täällä on niin kaunista! Useina aamuina auringonnousu värjää koko taivaanrannan vaaleanpunaisella ja oranssilla, jonka jälkeen voi seurailla lumihiutaleiden hypnoottista tanssia auringonsäteissä. "Ihan kuin Frozenissa" huokaisi eräs pieni vieraamme katsellessamme ulos.




Viime sunnuntaina suuntasimme heti aamupäivästä yhteen lempipaikoistani, Väinölänniemeen. Ja emme muuten olleet ainoita! 4 kilometrin luistelurataa kiersi kirjava letka ihmisiä. Ja me tietysti joukon jatkoksi. En muista milloin viimeksi olisin luistellut luonnon jäällä. Alkuun oli sellainen bambi liukkaalla jäällä- fiilis, kunnes sai vähän tatsia hommaan, ja kohta liitelin (omasta mielestäni) sulavasti pitkin Kallaveden pintaa.
Koska luistelu ei ollut tarpeeksi, haluttiin hölkkäillä vielä pieni lenkki. Oli hauska kun jäätä pitkin pääsi tsekkaamaan mantereen edustalla olevia pieniä saaria, joihin ei normaalisti pääse. Yhteen niistä oli rakennettu tuulimylly! Se oli upea.
Talvi, huuru, pakkanen, lumipyry...ne vain vetoavat minuun jollain maagisella tavalla. Nyt alkaa tuntua jo itsestäänselvyydeltä, että meidän häistä tuli talvihäät!

ps. TJ alle kolme viikkoa. Huh.






sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Synttäripäivä

26 - vuotiaan elämä näyttää ihan mukavalta; aamupalaksi ruisleipää ja kahvia. Keittiössä soi Juha Tapion uusin levy, lauleskelin Eläköön - biisin mukana. Päivällä pakattiin itsemme autoon ja lähdettiin lautailemaan! Kevyt pakkanen oli täydellinen, aurinko kajasti jossain pilvien takana ja välillä satoi hiljalleen lunta.



Kaatulin kyllä niin hississä kuin rinteessäkin siihen malliin, että mustelmia löytynee seuraavien päivien aikana sieltä täältä. Mutta oli se vaan hauskaa ja pikkuhiljaa myös etukantille kääntyminen luonnistui. Minun ongelmahan lautailussa on se, että nojailen vaan takakantille, enkä uskalla kääntyä kunnolla, jolloin vauhti kasvaa ja sitten joudun taas pysäyttämään laskun takakantilla jarrutellen. Nyt kuitenkin nähtiin jopa paikoitellen ihan sujuvaa kääntyilyä kumpaankin suuntaan.
Lautailun jälkeen maistui valkosipulinen ja chilinen bataattikeitto ja päiväunet. Ilta on puolestaan kulunut sohvalla; bloggaillen, opiskellen ja Mauritiuksesta haaveillen.

Ja koska aion jatkaa maailman ihmettelyä myös 26 - vuotiaana, omin tämän itselleni viralliseksi synttäribiisiksi: