torstai 17. maaliskuuta 2016

Kuudes pysähdys: Siem Reap

Viiden päivän pysähdyksen jälkeen, jatkoimme reissua Laosin Luang Prabangista. Matka Laosista Kambodzaan taittui pienellä potkurikoneella (tai ei se kuullemma ollut edes pieni...), Vietnam Airlinesin siivin. Ihmiselle, joka tutisee koneessa kuin koneessa, niin tuollainen matkanteko on aikamoista koettelemusta. Tärisin koko matkan, vaikka kone liihotti supertasaisesti eteenpäin ja kirkkaalla säällä joet, viidakot ja vuoret muodostivat huikeat maisemat (silloin kun uskalsin kurkkia ikkunasta...).
Oli erittäin jees päästä Laosista Kambodzaan. Tuntui, että reissussa kääntyi jälleen uusi sivu ja meidät valtasi samanlainen riemu kun matkan alussa. Lentokentällä kaikki viisumien ja muiden lappusten kanssa pelaaminen sujui mutkattomasti, ja parkkipaikalla meitä odotti majatalomme tuktuk-kuski. Oli hupaisaa painella paikallista motaria tuktukin kyydissä, samalla kun tien pientareella maleksi lehmiä ja kuorma-autot kaasuttelivat meistä ohi.




Siem Reap vaikutti paikalta, joka elää nyt nousukauttaan. Uusia hotelleja oli valmiina ja puolivalmiina siellä täällä ja oli sanomattakin selvää, mikä oli kaupungin matkailuvaltti. No tietenkin muinaiset Angkorin temppelit. Niidenhän perässä mekin tuonne matkasimme. Meidän majatalomme oli myös uudehko, mutta sijaitsi kaukana loistohotelleista. Se kätkeytyi sokkeloiselle kujalla, jota vartioi pari kulkukoiraa ja -kissaa. Ja se paikka oli nappivalinta! Henkilökunta oli uskomattoman sydämellistä, pihalla oli uima-allas ja meidän huoneeseen mahtui hyvin levittämään rinkassa mujunneet vaatteet kuivamaan. Kun olimme huuhtoneet pahimmat matkustushiet uima-altaassa niin lähdimme reippahasti kävellen katsastamaan keskustaa. Sehän oli ahdas katu, joka oli tungettu täyteen kaikkea mahdollista. Käytiin yhdestä kioskista ostamassa bussiliput muutaman päivän päähän Kambodzasta Thaimaan puolelle, syötiin KFC:ssä (todellakin nuudelikiintiö oli täynnä) ja pyörähdettiin Night Marketissa. Koska ilta oli säkkipimeä, päätimme ottaa takaisin päin tuktukin kävelyn sijaan. Ja onneksi otimme, sillä matkan varrella hengaili niin epäilyttävän näköistä porukkaa, että huomasin puristavani laukkuani kaksi käsin. Ensimmäinen päivä Kambodzassa huipentui ukkosmyrskyyn, jota saimme katsella aitiopaikalta huoneemme ikkunasta. En muista nähneeni sellaista ukonilmaa juuri koskaan: salamat halkoivat ilmaa ja välillä koko taivas oli lähes valkeana niistä.

Unnukka ensimmäistä kertaa KFC:ssä. Oli ilmeisesti hämmentävä kokemus.

Toisen päivän ainut missiomme oli nähdä ne kuuluisat temppelit, mutta ne ansaitsevat aivan oman stoorinsa jaettavaksi. Se päivä kului kuitenkin pitkälti pyöräillen, temppeleitä ihaillen ja hikoillen. 30 kilsaa mummopyörällä 34 asteen helteessä, plus temppeleiden koluaminen, on ehkä yksi kovimpia urheilusuoristuksia mitä olen koskaan tehnyt. Vettä kului enemmän kun ehdittiin ostaa ja iho kärysi vaikka kuinka hölväsi aurinkorasvaa. Päivän jälkeen heittäydyttiin uima-altaaseen, ja uhkasin, etten nouse sieltä ennen seuraavaa aamua. Niin hyvältä viileä vesi tuntui. No nälkä porsaan pois altaasta ajaa, ja niinpä lähdettiin taas kerran keskustaan. Palautettiin varsin moitteettomasti palvelleet pyörät ja rojahdettiin inkkariravintolaan syömään. Jestas, miten hyvää se ruoka oli! Jouduin melkein kierimään pois pöydästä, sillä helle + ääriään täysi maha = totaaliähky. Loppuilta makoiltiin altaalla ja huoneessa, jaksamatta tehdä yhtään mitään järkevää. Seuraavana aamuna starttasikin bussimatka takaisin Thaimaaseen.



Kambodzasta jäi todella positiivinen kuva, vaikka tiedostan jälleen, että näimme maasta kovin vähän. Jos olisi ollut pikkuisen enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti käyneet katsomassa Kuoleman kentät. Ne olisivat varmassti avanneet kaikessa hirveydessään ja surullisuudessaan maan lähihistoriaa. Myös pääkaupunki Phnom Penh olisi kiinnostanut, mutta kun kaikkea ei vaan voi ehtiä.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Viides pysähdys: Luang Prabang

Olimme saapuneet veneellä Laosin entiseen pääkaupunkiin ja Unescon maailmanperintökohteeseen. Kuten edellisessä Aasia-postauksessa kerroin, tunnelmamme oli hieman alavireinen Suomesta kantautuneen suru-uutisen vuoksi. Lisäksi laosilaiset eivät tuntuneet juurikaan pitävän länsimaalaisista ja useinmiten saimme hyvin nuivaa kohtelua. Kerjäävät lapset, huutelevat tuktuk-kuskit ja murisevat kulkukoirat alkoivat uuvuttaa. Fiilis ei siis ollut ihan katossa, mikä tietysti harmitti. Siihen asti reissu oli ollut pelkkiä upeita kokemuksia toisensa perään, ja sen vuoksi oli vaikea suhtautua siihen, ettei koko ajan ollutkaan kivaa.

 Lapset saivat uudet kynät


Luang Prabangin kadut

Kaupunki oli kaunis; rakennukset olivat siistejä, Mekong - joki virtasi vieressä ja ympärille levisi kauniin vihreä viidakko. Koska olimme viettäneet pari vuorokautta veneessä chillaillen, alkoi minun sisäinen liikuntahirmuni vaati jo jotain aktiviteettia. Niimpä raahasin meidät ensimmäisenä aamuna reippaasti aamulenkille! Se oli aikamoinen kokemus...jo heti yhdeksän maissa hellettä oli +32, mutta koska olin päättänyt, että nyt lenkkeillään, niin lähdimme sitten hölkkäilemään pitkin Mekongin rantaa päämääränämme kiivetä keskellä kaupunkia olevan kukkulan päälle. Ja sinnehän me kiipesimme, vaikka olo oli sama, kuin yrittäisi juosta maratonia saunassa. Hiki valui silmiin ja korviin, eikä meillä tietenkään ollut vesipulloa mukana.
Maisemat olivat kyllä sen kaiken hikoilun arvoiset, sillä kukkulalta näki koko kaupungin kaikessa komeudessaan.





Ilmeisesti unohdimme aamulenkin hikoilut melko pian, sillä samana päivänä vuokrasimme vielä maastopyörät rehellisiä kalsarikännejä kiskovalta kauppiaalta ja hyppäsimme polkemaan. Poljimme poispäin kaupungista, ja päädyimme monttuisille hiekkateille keskelle ei-mitään. Oli mukavampi polkea hiekkateillä, kun liikenteen seassa, vaikkakin olin lukenut kauhutarinoita turistien ryöstelyistä maaseudulla ja kimppuun hyökkäävistä kulkukoirista. Onneksi me säästyimme molemmilta. Näimme vain muutaman surkean laihan koiran, pari lasta, jotka juoksivat tienvarteen vilkuttamaan meille sekä paikallisen metsätyömään.
Muutoinkin olimme Luang Prabangissa melkoisen aktiivisia; kävimme pelaamassa tennistä, kuntosalilla, juoksemassa mäkitreenin jne. Yhden päivän käytimme oleilemalla Kuang Si - vesiputouksilla, jotka olivat sen verran makea kokemus, että ansaitsevat oman postauksensa.




Kaikenkaikkiaan, vaikka Laosista jäi vähän nihkeä fiilis niin aika on alkanut jo kullata muistoja, ja nyt huokailen ihastuksesta katsellessani noita maisemia. Tuskin lähtisin tuonne vartavasten uudestaan, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Lopulta nähtiin Laosista melko vähän. Mekongilla seilailu ja Luang Prabang, siinä kaikki. Täytyy vielä mainita, että ruoan tason suuri vaihtelu yllätti meidät. Joistain paikoista sai puoliraakaa pakastepitsaa, kun tas toisista aivan uskomattoman hyvää, paikallista sapuskaa. Hinta oli molemmissa rafloissa lähes sama. Ranskan siirtomaavaikutus oli myös näkyvissä; viini oli halpaa, leipä hyvää ja kahvi kohtalaista. Oi että kun aamun sai aloittaa nuudelikupin sijaan tuoreella croisantilla! Löydettiin myös pari kivaa mestaa, joista sai huippuhyvää ja trendikästä kasvisruokaa. Koska mulla oli tuolloin menossa se kasvissyöjäkausi, olin tottakai innoissani. Ylipäätään kasvisruoat olivat melko maittavia niin Thaikuissa, Laosissa kuin Kambodzassakin.




keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Top 4 aktiviteetit Mauritiuksella

Mauritiuksella oli valinnanvaraa aktiviteeteissa niin maalla, merellä kuin varmasti ilmassakin. Me pysyttiin maalla ja merellä, mutta siinäkin oli jo ihan mukavasti kaikenlaista.

1. Vaeltaminen
Me kävimme vaeltamassa Le Morne vuorelle. Trekki alkoi klo 04.30 eli aivan epäinhimmillisen aikaisin. Matkattiin pomppuisalla taksikyydillä lähtöpaikalle ja mä olin ihan naatti jo siinä vaiheessa, koska aikainen herätys ja matkapahoinvointi. Alkuun vaeltaminen olikin ihan tuskaa ja tosissaan jo mietin, että pystynkö edes tähän. Pikkuhiljaa olo alkoi kuitenkin helpottaa, mutta samalla reitti kävi kyllä jatkuvasti haastavammaksi. Polku oli liukas ja keli sumuinen, ja lopulta vaeltaminen meni kiipeämiseksi; neljän raajan taktiikalla ja ajoittain köyttäkin apuna käyttäen etenimme kohti huippua. Kaikista haasteista huolimatta, maisemat olivat ehdottomasti upeimpia koskaan näkemiäni! Vuori kohosi uskomattoman jyrkkänä suoraan merestä, kaikkialla oli kauniin vihreää ja taivaanrannassa häilyi sateenkaari.






2. Snorklaaminen
Kävimme kolme kertaa snorklaamassa. Verrattuna Thaimaan sukelluskokeiluun, oli mukava kun pystyin rentoutumaan ja ihailemaan kaloja, kun sukelluksessa keskityin lähinnä seuraamaan opasta ja huolehdin jatkuvasti laitteistani. Kirkas vesi, värikkäät kalat ja kauniit korallit takasivat kaikilla kolmella kerralla epätodellisen kauniin kokemuksen, jolloin pääsi täysin irtautumaan kaikesta muusta.


3. Suppailu ja melominen
Kokeilin ekaa kertaa suppailua ekalla hotellilla ja se olikin yllättävän hauskaa! Isot aallot loivat oman haasteensa, mutta pysyin kuin pysyinkin laudalla. Keskikroppa sai loistavaa treeniä, samoin kuin tasapaino.
Melomassakin kävimme molemmilla hotelleilla, joista ensimmäisellä kerralla homma oli oikein hauskaa ja leppoisaa aktiviteettia. Sen sijaan toisella kerralla kajakkina oli aivan onneton, kiikkerä häkkyrä, jolla ei uskallettu lähteä kovin kauas rannasta.



4. Kuntosali
Vaikka kuntosali on ihan perusjuttua arjessakin, niin oli silti hauskaa käydä salilla myös lomalla. Molemmilla hotelleilla oli ihan jees perussalit, joilla käytiin nostelemassa painoja ja juoksemassa matolla. Ja testattiinpa me paria venyttelytuntiakin!