torstai 14. huhtikuuta 2016

Oi kevät

Tuntuu kuin kevät olisi kestänyt jo ikuisuuden, ja saisi se minusta kestää vielä toisen samanlaisen. Olen rakastunut kevääseen; lempeästi lämmittävään aurinkoon, sulavaan lumeen, palaaviin muuttolintuihin ja pölyiseen asfalttiin. Pimeä syksy ja talvipakkaset ovat jo aikaa sitten muuttuneet vain etäiseksi muistoksi. Miksihän en ole aiemmin niin pitänyt keväästä? En ehkä ole pitänyt sellaisista välivaiheista, siirtymistä. Mieluummin olen tykännyt, että on selkeästi talvi tai kesä. Kirpeä pakkanen tai paahtava helle. Nyt tällainen välivaiheilu, hidas siirtyminen ja matkalla oleminen, tuntuu maailman parhaalta. On aikaa katsella, ihmetellä ja nauttia.

Ollaan hieman reissailtu pitkin poikin Suomea, tai oikeastaan siis vain luuhattu kavereiden luona tutuissa kaupungeissa: Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Ja voi kuinka ihanaa on ollut nähdä niin paljon niin mukavia tyyppejä! On kerrattu viimeisimmät kuulumiset moneen kertaan, naurettu vanhoille vitseille, pelattu lautapelejä, juotu teetä, käyty aika monella brunssilla ja kävelty pitkin merenrantaa. Takamukset puutuneina autossa istumisesta, mutta hymy huulilla ja Pariisin Kevät radiosta raikaen ollaan sunnuntai-iltaisin matkattu Kuopioon takaisin.
Eikä sovi unohtaa myöskään tätä kotikaupunkiamme, sillä Kuopionkin kevät on tarjonnut parastaan: juoksulenkkejä auringonpaisteessa, hiljaisia kuntosaleja, Partasen kalakukkoa Kauppahallista, room escape - peliä hyvällä porukalla ja päivittäistä työmatkapyöräilyä Saaristokadun maisemissa. 

Kumpa tämä kevät jatkuisi vielä pitkään. Osittain myös siksi, että meidän pihahommat on ihan tekemättä. Viikonloppuna yritetään aloittaa, ja nostattaa omakotitaloasukaspisteitämme. Veikkaan, että se menee kuitenkin lähinnä kalakeiton syönniksi ja muuttolintujen tarkkailuksi.