sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kesän viimeinen viikonloppu

Kesä tuntui loppuneen viime viikonloppuun, jonka vietimme Hämeenlinnassa mökkeillen ja vanhoja työkavereita moikkaillen. Nauroin niin paljon, että poskiin sattui, saunoin ja uin koko kesän edestä. Kotimatkalla oli olo, että nyt saa tulla syksy, aikataulut, tenttikirjat, kaurapuurot ja sateessa kastuneet tennarit. Syysfiilistä lisää se, että ensi viikolla tosiaan alkaa se koulu (!!!). Ensi vuoden kurssitarjonta ilmestyi sähköpostiin kuin tilauksesta ja opiskelijakortti on matkalla luokseni (hello halvat junaliput ja muut alennukset!). En ole vieläkään oikein tajunnut, että todellakin pääsin sisään juuri sinne mihin halusinkin ja pääsen vihdoin ihan oikeasti opiskelemaan sitä mitä haluan. Tottakai samaan aikaan mietityttää ja jännittää. Tuleva lukuvuosi tulee ihan varmasti olemaan haastava ja rankka, mutta toistaiseksi olo on  kuitenkin jännityksen alla melko luottavainen ja ennen kaikkea innostunut. En koskaan ajatellutkaan, että kun koulun ovet aukenevat niin sen jälkeen kaikki on vain ruusuilla tanssimista. Ehei. Tästähän se puurtaminen vasta alkaa.



Niin täällä mennään siis aikalailla syystunnelmissa, kynät teroitettuna ja reppu valmiina. Iltaisin teetä on kulunut luvattoman paljon, kynttilät ovat syrjäyttäneet luonnonvalon ja toissapäivänä kävin kirjastosta lainaamassa kasan kirjoja. Aloitin lukemaan Jenny Nordbergin kirjoittamaa Kabulin tyttöjen salaisuutta. Se on todella mielenkiintoinen ja laittaa ajattelemaan, että on kuinka suuri ero on sillä, syntyykö tytöksi Suomeen vai Afganistaniin. Vuosi sitten Aasian reissulla luin Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Malala Yousafzain tarinan, ja sen jälkeen olen ollut kiinnostunut Pakistaniin, Intiaan ja Afganistaniin sijoittuvista artikkeleista ja kirjoista. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ei kai kirjojen lukemisesta koskaan haittaa ole, saati sitten toisenlaiseen kulttuuriin tutustumisesta. Osasyy voi olla se, etten usko koskaan matkustavani näihin maihin ja lisäksi se, että on olemassa niin täysin erilainen arki ja todellisuus, kiehtoo, mietityttää ja kauhistuttaakin. Mutta maailmassa on niin paljon muutakin kuin se, mitä me pidämme normaalina. Se, mikä on meille itsestäänselvyys, on jossain toisaalla vain utopiaa. 
Kuten huomaatte, tässä tekstissä ei ollut minkäänlaista punaista lankaa. Ja juuri siksi kokosin vielä loppuun asioita, joista olen iloinnut viime päivinä;
- minulla koulua varten on sininen reppu ja vihreitä vihkoja. Onnistuin välttämään pinkkiä, se ei vain uppoa tähän syksyyn.
- lenkillä ollessa tuoksuu märkä sammal eikä itikoita tai paarmoja näy enää missään. Hirvikärpänen on helpompi listiä kuin paarma, uskokaa huviksenne.
- on vielä sen verran lämmin, että roskat voi viedä paljain jaloin, mutta sen verran viileä, että voin käyttää viininpunaista neuletakkiani.
- olen oppinut yhden Yogaian joogaohjelman ulkoa.
- kun vaihdoin chilit isompiin ruukkuihin, vain yksi kolmesta kuoli.
- olen löytänyt kirpputorit. Tällä viikolla olen kolunnut jo kolme ja löytänyt vaikka mitä!
- olen alkanut saamaan parempia pisteitä Menolippu - lautapelissä, vaikka useinmiten vielä häviänkin Jonakselle. 
- Jonas teki eilen niin hyvää pitsaa, että voisin nyt syödä sitä vaikka seuraavat kaksi viikkoa.
- luumut ja omenat ovat aivan käsittämättömän hyviä.
- haluaisin matkustaa juuri nyt Norjaan, Montenegroon. Sveitsiin, Islantiin tai Sloveniaan. Koska se ei ole kuitenkaan nyt mahdollista, keräilen matkakuumetta sisälleni, ja aion päästää sen valloilleen viimeistään keväällä.


perjantai 26. elokuuta 2016

Vuosi Kuopiossa

Piakkoin täyttyy meidän ensimmäinen vuosi Kuopiossa. Saanko sanoa, että aika on mennyt ihan sairaan nopeasti? Koska se on! En osaa vieläkään vastata kysymykseen, olenko kotiutunut tänne. Tavallaan olen, tavallaan en. Olen löytänyt kivat lenkkipolut ja lähikaupan, olen tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut osan bussilinjoista ulkoa. Jos ulkopaikkakuntalainen tulee kylään, osaan kertoa mistä kannattaa hakea take away thaikkuruokaa, mihin kannattaa mennä kahville, missä on paras uimaranta ja miten täällä voi kuluttaa aikaansa. En silti osaa vieläkään ajatella, että tämä on se paikka, jossa haluan asua loppuelämäni. Toki opiskelupaikka ja vakkariduunit pitävät meidät täällä joitain vuosia, mutta että jäisimme tänne? No, sen aika näyttää. Ei tämä pöllömpi paikka ole, mutta jääminen kuullostaa tosi lopulliselta.

Tämä kuva on otettu vajaa vuosi sitten, hieman Aasiasta paluun jälkeen. Olimme lähdössä ensimmäisiä kertoja katsastamaan kaupunkia!
Kun asuimme "etelässä" kaipasin Savoa, ja kun asumme täällä, haikailen Hämeenlinnaa ja Tamperetta. Se on hieman ristiriitaista, ja turhauttavaakin. Haluan ajatella kuitenkin niin, että on rikkaus, että on niin monta paikkaa, jossa viihtyy. Ja kyllä ne tärkeimmät ja vahvimmat kaverisuhteet kestävät sellaiset asiat kuin muutaman sadan kilometrin välimatkat. 
Halusin listata tähän muutamia suosikkijuttujanu täällä Kuopiossa, koska täällä on todella paljon kaikkea kivaa ja ennen kaikkea muutakin kuin Puijon torni, kalakukot ja tori (jotka toki ovat käymisen arvoisia nekin!) :
- kahviloista ehdoton suosikkini on Kauppakadulla sijaitsevaHoukutus. Tosin olen testaillut muita kahviloita hieman huonosti, joten tämä perustuu melko suppeaan otantaan. Muita hyviä ovat kuulemma Mummola ja Kahvila Kaneli.
täällä on mielestäni aika hyvä ruokatarjonta, kaikille löytyy varmasti jotain! Vuoden aikana suosikeiksi ovat nousseet EhtaMusta LammasMandala, Muikkuravintola Sampo ja Samruai. Ja täytyy vielä mainita Kuopion rafloista se, että jokaisessa on saanut ihan todella hyvää palvelua, mikä jaksaa aina ilahduttaa.
- en osaa nimetä mitään yhtä paikkaa, mistä löytyisi parhaat lenkkipolut, mutta hyviä ja haastavia ainakin on tottakai Puijolla ja sitten myös Neulamäessä. Mun oma vakkarilenkkini sijaitsee puolestaan Saaristokaupungissa, ja Saaristokatuhan on kai jonkinlainen nähtävyys itsessään. Hieman tasaisempia maastoja löytyy Väinölänniemestä jaValkeisen lammelta, joissa kyllä kelpaa liikkua ihan jo maisemienkin puolesta.
- suosikkiaktiviteetteja täällä ovat olleet pakohuonepelit, joihin koukututtiin vuoden alussa. Kuopiosta löytyy kaksi firmaa, joissa pääsee pelaamaan: Mysteeri ja Arwoitus. Ollaan tykätty molemmista, ja vielä olisi yksi Arwoituksen huone pelaamattakin! Jonkin verran ollaan käyty myös leffassa, ja haluaisin seuraavaksi testata symppiksen oloisen Kino Kuvakukon, koska Finnkino on tullut jo melko tutuksi. Myös pääkirjasto ja Niiralan uimahalli ovat olleet mieluisia. Ainiin, ja pari kertaa olen käynyt kiipeilemässä eli siis boulderoimassa Kuopion kiipeilykeskus Voemalla sekä keilaamassaBowling Dinerissa. Nastoja paikkoja molemmat!
- kulttuurijutut ja yöelämä ovat jääneet vähälle, mutta jos jotain täytyy mainita, niin alkukesän Kuopion komediafestarit oli hauska tapahtuma ja suosikki istuskelupaikkani on tähän mennessä ollut symppis Malja
Siinäpä Kuopion parhaimmistoa näin vuoden kokemuksen perusteella. Nyt me pakataan kuitenkin kimpsut ja lähdetään morjestaa Hämeenlinnaa! Ja mä pääsen taas mökkeilee. Ai että!