sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mites noi treenit?

Treenihommat eivät ole olleet tämän vuoden ykkösprioriteetti, mutta toisaalta taas ilman treenejä vuosi olisi ollut paljon ankeampi. Etenkin loppuraskaudesta oli ihan supertärkeää päästä edes sinne kävelylenkille. Nyt jo naurattaa, kuinka paljon ravasin tuota pururataa ympäri viimeisten viikkojen aikana. Siellä on varmaan vieläkin ura mun vakkarilenkillä. Kokosin tähän vähän liikuntojani tältä vuodelta:

ALKURASKAUS
Alkuvuosi meni aika kovillakin treenimäärillä, olin tammikuiseen tyyliin tosi motivoitunut ja mm. juoksin usein 9 kilometrin työmatkani eestaas ja kävin aktiivisesti ryhmäliikunnoissa. Koska olin alkuraskauden melko hyvävointinen, raskaus ei sinänsä hidastanut tahtia. Toki sitä tuli mietittyä paljon, että miten ja mitä uskaltaa treenata. Aika aikaisin jätin kuitenkin isot painot salilla pois ja himmasin juokutreenien sykkeitä.


Kaksi juoksulenkkikuvaa alkuraskauden ajalta. Ensimmäinen Mauritiuksen lämmöstä, toinen Kuopion pakkasista.
 

KESKIRASKAUS
Keskiraskaudessa maha tuntui olevan jo ajoittain tiellä, vaikka nyt jälkeenpäin kuvia katsellessa lähinnä naurattaa. Siis mikä maha? Olokin oli usein turvonnut ja ei-kovin-pirteä, mikä näkyi ja tuntui. Työmatkapyöräily, kevyet hölkkälenkit ja pienillä painoilla tehdyt salitreenit olivat treenitapojen kärjessä. Jonkin verran kävin myös uimassa. Keskiraskaudessa osallistuin myös vielä Pullukka Runin kympille, kävellen tosin.


Keskivartalo alkoi pyöristyä jo tässä vaiheessa vuotta.


LOPPURASKAUS
Juoksut loppuivat joskus heinäkuussa. En muista edes viimeistä juoksulenkkiäni! Olisikohan se ollut Tampereella, Arboretumin rannassa? Ehkäpä. Loppuraskauden alku oli fyysisesti hankalaa aikaa; vatsa kasvoi, Kuopiossa oli hellettä, töissä oli kiire, selkää särki ja jalkoja turvotti. Loppuraskauden pelasti säännöllinen joogaaminen ja pitkät kävelylenkit. Ilman niitä olisi kyllä hattu hajonnut. Viimeisellä viikolla ennen synnytystä kävelin yhteensä jotain 50 km. Vähän oli epätoivoa ja turhautumista vissiin ilmassa!


Alimmainen kuva on otettu joltain niistä lukemattomista kävelylenkeistä. 
Ilme kiteyttää fiiliksen.


SYNNYTYKSEN JÄLKEEN
Piti ihan tarkistaa milloin kävin ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen "lenkillä".  Kun typy syntyi keskiviikkona, niin sunnuntaina näköjään kävin jo taapertamassa. Muistan sen fiiliksen, kun lähes viikon sairaalassa olon jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa ulos, raikkaaseen lokakuiseen sateeseen.
Seuraavalla viikolla aloiteltiin pikkuhiljaa vaunulenkkeilyt, ja ne lenkit ovat pidentyneet asteittain. Viime viikolla palailin pikkuhiljaa joogailun pariin. Tällä viikolla kävin myös hiihtämässä. Ja tänä aamuna otin ensimmäiset, oikeat juoksuaskeleet! Kuinka hyvältä ja hassulta se tuntuikaan. Kroppa ei ole vielä ihan oma, etenkin keskivartalo tuntuu olevan ihan hukassa. Mutta pikkuhiljaa aloitan tämän uusvanhan, tutun mutta silti nyt hieman vieraan kroppani kanssa "normaaleja" treenejä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Viime viikkojen aikana opittua

Jestas, kun päivät lentää! Piti palata tänne paljon aiemmin, mutta nyt vasta löytyi aikaa istahtaa blogin ääreen sillä kädet ovat olleet täynnä vauvaa. Mistään arjesta en vielä puhuisi, sillä edelleen opettelemme tuntemaan ja ymmärtämään toisiamme. Toisina päivinä se sujuu paremmin, toisina huonommin. Mutta kuinka siistiä onkaan vaunulenkkeillä, pötkötellä yhdessä sängyllä, saada pieni hymy silloin tällöin tai katsoa kun minityyppi rauhoittuu syliin.
Tässä muutama muu viime viikkojen aikana opittu juttu;

- 4 tuntia on uusi 9 tuntia
Joskus työpäivien välissä olin ihan fiiliksissä, jos nukuin 9 tuntia yössä, nyt saman ilon aiheuttaa, jos yöllä tulee 4 tuntia katkeamatonta unta.

- vauvan äänikirjo
Ääntä lähtee kyllä koko puolen metrin voimalla. Enkä tarkoita nyt vain itkua. Tyyppi vaikuttaa nukkuvan, mutta pitää samalla puoli taloa hereillä ähkimisillään ja tuhinoillaan.

- nälkä yllättää hetkessä
Äsken rauhallisesti nukkunut bebe huutaa kahden sekunnin kuluttua siihen malliin, kuin ei olisi saanut ruokaa koko viikolla. Yleensä tämä tapahtuu silloin kun olet menossa suihkuun/syömään jotakin/kaupan kassajonossa/vaunulenkillä noin kahden kilometrin päässä kotoa.

- maitoa, maitoa...
Vaikka kuinka illalla vuoraisit sängyn, vauvan ja itsesi, aamulla lopputulos on aina se, että puoliunessa hoidettujen yösyöttöjen jäljiltä sitä maitoa on aivan joka paikassa. Tänä aamuna putsailin mm. silmälasejani sekä puhelimen laturia.

- liike on unilääke
Bebe tykkää nukkua vain jos vaunut tai syli liikkuvat, ja mielellään tarpeeksi reippaasti kun taas pysähtyminen aiheuttaa pienen palohälytyksen. Vaikka on tosi jees, että tyyppi viihtyy vaunuissa, niin siinä puoli kaksitoista yöllä vaunulenkki ei ole siellä aktiviteettien top kolmosessa.