maanantai 12. joulukuuta 2016

Hei joulukuu!

Vitsit mikä joulukuu; olen niin fiiliksissä tästä lumesta ja pakkasesta! Onhan tää nyt ihan eri juttu kun se mustanharmaa loskakakka. On muuten niin suomalaista aloittaa puhumalla säästä.
Loppuvuosi on ollut yksi ihana, vauvantuoksuinen pyörremyrsky. Suurimman osan ajasta en tiedä mikä päivä, viikko tai kuukausi on menossa tai montako päivää on jouluun. Sen sijaan osaan kertoa tarkalleen montako tuntia (minuuttia) Stella on nukkunut päiväunia, mitä Kotiin takaisin - sarjassa on tapahtunut ja minkälainen sää oli vaunulenkillä. Sellaista se, mammautuminen.

Ihan pelkkää kakkavaippaa ja maitotahraa tämä elämä ei ole ollut. Opintorekisteriin on napsunut joitain opintopisteitä, kaikesta huolimatta.

Ollaan myös ehditty käydä muutamaankin otteeseen Rantsulla ja kerran jopa Tampereella. Myös meillä on ollut melkoinen majatalomeininki, vieraita on tullut ja mennyt. Ja mikäs sen mukavampaa. Kyllä tässä on ehtinyt olla niitä yksinäisiäkin päiviä.

Olen käynyt tehnyt varovaista paluuta treeneihin; spinningiä, hiihtoa ja lihaskuntoharjoittelua. Ja koska Stella nukkuu edelleen parhaiten liikkuvissa vaunuissa, ovat vaunulenkit meidän päiviemme vakkariaktiviteetti. Mieluiten tuplana.

Vielä kun olisi enemmän kirjoitella tänne. Mutta ei taida olla. Tämäkin postaus on aloitettu klo 08 aamulla. Tässä välissä on syöty, nukuttu, vaunuiltu, hymyilty, vaihdettu vaippoja, kylvetty, itketty, naurettu, ihmetelty leikkimaton punaista kenkää, kävelty portaat hytkyttäen huutavaa beibiä x todella monta, joogattu, laulettu kaikki maailman joululaulut ja keksitty puolet itse lisää, vaihdettu lakanat ja yöpaidat kahteen kertaan jne. Ja nyt lopulta typy nukahti yöunilleen, minä tein voileivän ja lojun sohvalla hetken, ennen kuin painelen itsekin unille, koska huomenna on taas uusi, yllätyksellinen ja ihmeellinen päivä.

Pus!