sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Takaisin juoksuun

Juoksu ja ylipäätään jokin muu liikuntamuoto kuin kävely olivat niitä asioita, joita kaipasin eniten raskauden loppuvaiheessa. Vaikka kävelylenkit syyssäässä olivat ihania (ja yksi parhaista keinoista pysyä järjissään ison mahan kanssa) niin kyllä lenkkareita poltteli päästä juoksemaan.
Ei sitä kuitenkaan ihan heti synnäriltä voi pinkaista mäkitreeniin, sillä paluu täytyy tehdä pikkuhiljaa ja kuulostelen. Ei ehkä minun vahvuuksia, mutta tässä asiassa tekee vain vahinkoa, jos kiirehtii ja siihen faktaan täytyy tällaisten hätähousunkin taipua.

Aloitin liikunnan sillä mihin olin jäänytkin; kävellen. En onneksi ollut kovinkaan kipeänä synnytyksen jälkeen, joten käveleminen sujui heti melko hyvin. Ensimmäinen "lenkki" oli neljä päivää synnytyksestä, hiippailin ehkä pari kilometriä? Mutta siitä se alkoi, tai siis jatkui, päivittäinen kävelylenkkeily. Tällä kertaa vain vaunujen kera. Hissukseen lisäsin lenkkien pituutta, joskus kävin parikin lenkkiä päivässä. Fiilikseen mukaan ja kuulostellen. Käveleminen teki fyysisesti hyvää, mutta myös henkisesti. Väsyneenäkin päivänä raikas ilma ja hetki "omaa aikaa" vauvan nukkuessa vaunuissa latasi punaisella piiputtavaa akkua.


Kuutisen viikkoa synnytyksestä kokeilin ensimmäisen kerran juoksua. Se tuntui hassulta, kömpelöltä ja raskaalta. Hölkkäsin pieniä pätkiä kävelyn lomassa. Juoksu ei tuntunut varsinaisesti hyvältä, mutta ei toisaalta pahaltakaan. En oikein tiennyt "saanko" juosta. Muistaakseni palasin vielä pelkkiin kävelylenkkeihin joksikin aikaa, ja suosin hiihtoa (Kuopioon tuli lumet tänä vuonna superaikaisin!) ja spinningiä juoksun sijaan. Nyt juoksu on kuitenkin ollut kuvioissa jo useamman viikon, ja pikkuhiljaa lenkit ovat kasvaneet sieltä parista kilometristä jopa seitsemään. Edelleen on kuitenkin päiviä, jolloin mieluummin kävelen kuin juoksen.

Joogaan palasin myös hissukseen. Joogailu ja venyttely ovat kuitenkin ihan ehdottomia pitää mukana, muutoin en pääse kohta enää sängystä ylös näitten jumieni kanssa. Tavaksi on tullut joogailla Stellan aamupäikkäreiden aikaan 20-30 min.
Lihaskuntoa olen pitänyt yllä kotijumpilla ja joulukuusta alkaen käynyt myös salilla vaihdellen 0-2 kertaa viikossa.

Koska treenit riippuvat nykyisin siitä, onko Jonas kotona ja toisaalta myös Stellan mielialoista ja tissilläolohaluista, niin treenit ovat sitten sitä mitä pystyy kulloinkin tekemään. Joskus se on salitreeni, joskus lyhyt pyrähdys juoksemassa, joskus on parempi olla poistumatta kotoa ja tehdä vaikka lyhyt jooga. Minulle on kuitenkin tärkeää tehdä jotain liikunnallista päivittäin, mutta tällä hetkellä vauva sanelee aika paljolti sen, mitä se liikunta on ja kuinka kauan se kestää. Silti, kyllä minulla on pieniä urheilullisia suunnitelmia tälle vuodelle...

Niin klisee, niin totta: jokaisen tarina liikunnan pariin paluusta on omanlaisensa. Silti tykkään lueskella miten muilla on mennyt ja vertailla tarinoita positiivisessa mielessä toisiinsa. Loistavia kirjoituksia juoksun ja liikunnan pariin palaamisesta löytyy muuten ainakin Hillan, Karoliinan ja Marisssan blogeista.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Kolmessa kuukaudessa

Pelkkää vauvajuttua, taas. Mutta kun ei tähän elämään nyt hirveästi muuta mahdu kuin se montako tuntia on nukuttu, milloin viimeksi syöty, milloin vaihdettu vaippa ja mitä laatua se sisälsi, lauletaanko Lennä lennä leppäkerttu vai Metrolla mummolaan ja uskaltaisiko sitä lähteä käymään vauvan kanssa huomenna syömässä kaupungilla. Tulevaisuuden jännin juttu ei ole reissu jonnekin eksoottiseen paikkaan, vaan se, että aloitettiin just muskari. Edellä kuvattua arkea on takana pian kolmisen kuukautta. Niiden aikana mieleen on jäänyt mm. seuraavaa:

- älä ikinä unohda ottaa hoitolaukkua mukaan. Älä myöskään unohda pakata sinne vaihtovaatteita myös itsellesi. Tämän jälkimmäisen kyllä muistaa, kun on kerran hengaillut neuvolassa maidot JA kakat paidalla

- joskus on parempi vain antaa olla. Itse olen oppinut vasta viime viikkoina hölläämään, istuskelemaan nukkuva vauva sylissä ja lueskelemaan kirjaa. Alkuun sitä yritti aina olla kauhean tehokas vauvan uniaikoina, mikä yleensä johti vain turhautumiseen, kun ainahan se tyyppi heräsi just silloin kun joku yläkerran imurointi oli kesken

- on hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Joskus voi olla myös tosi hyviä päiviä tai sitten aivan katastrofaalisia päiviä. Ja ihan kaikkea näiden väliltä

- välillä vauvaa vain itkettää, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Se itku voi myös yllättää juuri silloin kun sitä vähiten toivoisi, kuten lounastreffeillä nepalilaisessa ravintolassa, ruuhkaisessa Prismassa tai vaunulenkillä kolmen kilometrin päässä kotoa. Ja silloin ei voi muuta kuin pitää omat hermot kurissa ja lohduttaa bebeä parhaansa mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty; oikeasti tekisi mieli parkua itsekin

- kypärämyssy voi olla todellinen vihollinen vauvan mielestä. Samoin tuttipullo. Myös tutti kelpaa vain silloin tällöin. Ja minä kun luulin, että kaikki vauvat syö tuttia?!

- imetys ei todellakaan ole mitään "laitat vain tissin suuhun" - hommaa. Välillä se sujuu kuin tanssi, välillä saa tehdä kaikki sirkustemput. Ja sitä maitoa on aina joka paikassa

- just kun olet saanut beben nukkumaan ja olis hyvä olla ehkä hiljaa hetkinen, että tyyppi ehtii vajota sikeämpään uneen, niin juuri silloin tiputat puhelimen, paljaasta jalasta lähtee jäätävä mossahdus kun se irtoaa lattiasta, lyöt juustohöylän vedenkeittimeen niin että kaikuu ja Spotifyn mainokset kiekaisevat täysillä

- neuvolasta saatu hymynaaman kuva on paras lääke ihan mihin tahansa. Ensi kerralla muistan pyytää niitä lisää, jotta voin liimailla niitä ympäri taloa

- juuri herännyt, syliin nukahtanut tai unissaan naurava bebe. Cuteness overload.

- vaikka välillä tulee vannottua, ettei enää ikinä poistu vauvan kanssa neljän seinän sisältä, niin seuraavan päivänä on jo ehtinyt unohtaa eilisen vaunulenkkikilarit tai ravintolahepulit

- yksi parhaista vinkeistä mitä olen saanut, on, että jos vauva on kovin tyytymätön ja itkuinen, ja mikään ei tunnu kelpaavan, niin vauva on todennäköisesti väsynyt ja kaipaa unta. Se nukuttaminen onkin sitten toinen tarina

- välillä tuntuu, ettei kenenkään muun vauva itke, hulinoi ja kitise

- vaikka vähän nyyhkin pakatessani 56 ja osan 62 koon vaatteista pois ja lähes päivittäin selaan kuvia vastasyntyneestä vauvastamme, niin en varsinaisesti kaipaa sitä ensimmäisten viikkojen myrskyä ja härdelliä. Nyt on aika kiva just näin

Sellaista meille.


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Menin naimisiin, matkustin häämatkalle Mauritiukselle, koin raskauden, tulin äidiksi, sain opiskelupaikan...iso, järjettömän iso vuosi.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En enää muista mitä lupasin...eli näin hyvin on pitänyt (vaklasin blogista, en ollut luvanut mitään, huh!).

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tärkeimpänä ihana tyttäremme Stella. Lisäksi uudet koulukaverit.





4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En. Mummolla oli asiansa osaavat suojelusenkelit ja pirusti sisua.

5. Missä maissa vierailit?
Voi voi, reissusaldo jäi kovin laihaksi. Mauritiuksen häämatkan lisäksi kävimme vain risteilyllä. Suomessa reissailtiin; Helsinkiä ja Tamperetta koluttiin moneen otteeseen, Turussa vietettiin yksi päivä! Vallisaari oli kesän ehdottomia helmiä.




6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Vähän enemmän armollisuutta itseäni kohtaan. Ja pidempää pinnaa!

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
30.1. meidän hääpäivä. 12.10. Stellan syntymäpäivä. Ja 1.7., kun sain tietää kouluunpääsystä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Voinen vastata tähän, että synnytys. Parin vuorokauden setti vaati veronsa, mutta palkinto oli mitä parhain ja rakkain. Ja kouluunpääsy myös!





9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Olin alkuun tosi pettynyt siihen, että kroppani toiminut loppuraskaudesta ja synnytyksessä niin kuin kuuluisi. Se pettymys on kuitenkin pikkuhiljaa asettunut järkeviin mittasuhteisiin.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Pieniä flunssia taisi olla.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Häämatka Mauritiukselle. Monet vauvantarvikkeet ja -vaatteet. Uudet sukset.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Kyllä tuo kaikenlainen nettikommentointi, esim. joissain äitiryhmissä, sai välillä silmät pyöristymään.




13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ää...vauvan vaatteisiin?

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Kävelystä, joogasta, äänikirjoista, pakohuonepeleistä.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Stellan On maailma meille avoinna ja Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko
 – Onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, sanoisin.
– Laihempi vai lihavampi: Lihavampi, kiitos viimeisten raskauskilojen!
– Rikkaampi vai köyhempi: Taloudellisesti varmaan hieman rikkaampi, johtunee huonosta matakustelukaudesta. Muutoinkin, monin, monin tavoin rikkaampi.



17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Enemmän kirjoja ja ystävien kanssa hengailua.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Vähemmän turhaa somen selailua, murehtimista ja itsensä ruoskimista.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Juhannuksena hengattiin kotona ja käytiin Väinölanniemen rannassa pelailemassa mölkkyä. Joulu meni Rantasalmella, porukoiden luona. Stellan ensimmäinen joulu oli mukavan leppoisa.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Jo kolmatta vuotta siihen yhteen ja samaan <3 voisin kai sanoa rakastuneeni myös vauvaamme.




21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Löysin jopa kolme uutta sarjaa, jotka veivät sydämeni; Miehitetty, Moderni perhe ja Kotiin takaisin.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Kaikki se valo jota emme näe, He eivät tiedä mitä tekevät, Yösyöttö ja Tarhapäivä.






24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Ööö...Samae Koskinen?

25. Mitä halusit ja sait?
Meidännäköiset häät ja ihanan tyttäremme (nämä vastaukset alkavat toistaa itseään...)

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Crossfit - kurssia. Koska raskaus ja vauva.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
The Intern (Harjoittelija) kosketti.




28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Kävimme lautailemassa ja juomassa kaakaota. 26 vuotta rävähti tuolloin mittariin.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
En keksi mitään. Vuosi oli niin onnellinen kaikkine käänteineen.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Raskaus! Etenkin heinäkuusta eteenpäin vaatteen ainut kriteeri oli loppumaton venymiskyky.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Jonas ja pitkät kävelylenkit.




32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Hahah...en nyt keksi kyllä ketään. Kävin kyllä kolmella Antti Tuiskun keikalla, tosin puolivahingossa!

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Syyrian sota ja etenkin Aleppo.

34. Ketä kaipasit?
Kun jäin yksin sairaalaan vauvan kanssa, kaipasin todella paljon Jonasta. Osasto oli kuitenkin tuolloin niin täynnä, että puolisoiden täytyi aina illalla lähteä kotiin.



35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen tänä kautena?
Meidän tyttönen.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Kyllä tämä vauva-arki yllättää päivittäin, niin hyvässä kuin pahassakin...!

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
Taidan palata näihin myöhemmin, ihan omassa postauksessa! ;)