lauantai 14. tammikuuta 2017

Kolmessa kuukaudessa

Pelkkää vauvajuttua, taas. Mutta kun ei tähän elämään nyt hirveästi muuta mahdu kuin se montako tuntia on nukuttu, milloin viimeksi syöty, milloin vaihdettu vaippa ja mitä laatua se sisälsi, lauletaanko Lennä lennä leppäkerttu vai Metrolla mummolaan ja uskaltaisiko sitä lähteä käymään vauvan kanssa huomenna syömässä kaupungilla. Tulevaisuuden jännin juttu ei ole reissu jonnekin eksoottiseen paikkaan, vaan se, että aloitettiin just muskari. Edellä kuvattua arkea on takana pian kolmisen kuukautta. Niiden aikana mieleen on jäänyt mm. seuraavaa:

- älä ikinä unohda ottaa hoitolaukkua mukaan. Älä myöskään unohda pakata sinne vaihtovaatteita myös itsellesi. Tämän jälkimmäisen kyllä muistaa, kun on kerran hengaillut neuvolassa maidot JA kakat paidalla

- joskus on parempi vain antaa olla. Itse olen oppinut vasta viime viikkoina hölläämään, istuskelemaan nukkuva vauva sylissä ja lueskelemaan kirjaa. Alkuun sitä yritti aina olla kauhean tehokas vauvan uniaikoina, mikä yleensä johti vain turhautumiseen, kun ainahan se tyyppi heräsi just silloin kun joku yläkerran imurointi oli kesken

- on hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Joskus voi olla myös tosi hyviä päiviä tai sitten aivan katastrofaalisia päiviä. Ja ihan kaikkea näiden väliltä

- välillä vauvaa vain itkettää, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Se itku voi myös yllättää juuri silloin kun sitä vähiten toivoisi, kuten lounastreffeillä nepalilaisessa ravintolassa, ruuhkaisessa Prismassa tai vaunulenkillä kolmen kilometrin päässä kotoa. Ja silloin ei voi muuta kuin pitää omat hermot kurissa ja lohduttaa bebeä parhaansa mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty; oikeasti tekisi mieli parkua itsekin

- kypärämyssy voi olla todellinen vihollinen vauvan mielestä. Samoin tuttipullo. Myös tutti kelpaa vain silloin tällöin. Ja minä kun luulin, että kaikki vauvat syö tuttia?!

- imetys ei todellakaan ole mitään "laitat vain tissin suuhun" - hommaa. Välillä se sujuu kuin tanssi, välillä saa tehdä kaikki sirkustemput. Ja sitä maitoa on aina joka paikassa

- just kun olet saanut beben nukkumaan ja olis hyvä olla ehkä hiljaa hetkinen, että tyyppi ehtii vajota sikeämpään uneen, niin juuri silloin tiputat puhelimen, paljaasta jalasta lähtee jäätävä mossahdus kun se irtoaa lattiasta, lyöt juustohöylän vedenkeittimeen niin että kaikuu ja Spotifyn mainokset kiekaisevat täysillä

- neuvolasta saatu hymynaaman kuva on paras lääke ihan mihin tahansa. Ensi kerralla muistan pyytää niitä lisää, jotta voin liimailla niitä ympäri taloa

- juuri herännyt, syliin nukahtanut tai unissaan naurava bebe. Cuteness overload.

- vaikka välillä tulee vannottua, ettei enää ikinä poistu vauvan kanssa neljän seinän sisältä, niin seuraavan päivänä on jo ehtinyt unohtaa eilisen vaunulenkkikilarit tai ravintolahepulit

- yksi parhaista vinkeistä mitä olen saanut, on, että jos vauva on kovin tyytymätön ja itkuinen, ja mikään ei tunnu kelpaavan, niin vauva on todennäköisesti väsynyt ja kaipaa unta. Se nukuttaminen onkin sitten toinen tarina

- välillä tuntuu, ettei kenenkään muun vauva itke, hulinoi ja kitise

- vaikka vähän nyyhkin pakatessani 56 ja osan 62 koon vaatteista pois ja lähes päivittäin selaan kuvia vastasyntyneestä vauvastamme, niin en varsinaisesti kaipaa sitä ensimmäisten viikkojen myrskyä ja härdelliä. Nyt on aika kiva just näin

Sellaista meille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti