torstai 13. huhtikuuta 2017

Puolivuotias

Kuusi kuukautta, puolikas vuosi! Käsittämätöntä, sanon minä. Meidän vauva täytti eilen puolikkaan vuoden, ja hän on päivä päivältä hieman vähemmän vauva ja enemmän...lapsi? Myös äiti on tässä ajassa alkanut olla enemmän mukavuusalueella uudessa roolissaan. Arki sujuu, Stella kasvaa ja pahimmat tunnemyräkät ovat tasoittuneet. Eli siis ihan jokainen itkukohtaus ja näppylä ei enää suista äitiä tolaltaan. Vain joka toinen, ehkä.

Toisaalta murheiden ja ilojen suhde tuntuu olevan vakio. Nyt "jännnittää" listalla ovat mm. sormiruokailu, konttausharjoittelun aiheuttamat kumpsut ja se, oppiiko Stella koskaan nukahtamaan iltaisin ilman minua. Sen sijaan "mahtavaa" listalla ovat kaikki erilaiset äänet - päristelyt, tuhistukset, kiljahdukset, ölinät ja juttelut - , oppimisen riemun näkeminen, naurun rätkätykset ja kuolapusut.

Lueskelin tuossa mitä olin kirjoitellut blogiin meidän elämästä kolmen viikon kohdalla; silloin mieltä painoi univelka ja yösekoilut, beben yhtäkkiset nälkäraivarit ja imetys. Silloin puolivuotias oli verrattavissa jo lähes taaperoon.

Onnea siis meidän isopieni, ihana murmeli! Elämä kanssasi on ihmeellistä.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Reissuvuosi käyntiin Lapissa

Tämän vuoden ensimmäinen reissu oli pitkään ja hartaasti suunniteltu Lappi-loma. Erityisen jännittävän reissusta teki se, että tämä oli ensimmäinen pitkä reissumme Stellan kanssa. Kyllä sitä monenlaista kauhuskenaariota tuli pyöriteltyä ennen matkaa; jos automatkat ovat yhtä huutoa? Jos iskee korvatulehdus/mahatauti/flunssa/kuume/ihottuma? Jos vauva menee sekaisin moisesta reissusta?

Vaan automatkat sujui paremmin kuin ikinä kuviteltiin, ainut joka sai flunssan olin minä, eikä taidettu juuri sen enempää olla sekaisin kuin nyt vauvavuotena yleensäkään ollaan. Eli kyllä kannatti uskaltaa lähteä! Reittimmehän kulki Kuopio - Rovaniemi - Pyhätunturi - Oulu - Kuopio- reittiä ja auton mittariin kertyi sellainen rapiat 1600 km. Matkalla laulettiin muutamankymmenen kertaa Lennä lennä leppäkerttu ja luettiin Tiitiäisen runokirjaa niin, että sivujen kulmat alkoivat repsottaa. Lisäksi ulkoiltiin, retkeiltiin, hiihdettiin, lautailtiin, syötiin, lautapelailtiin ja oltiin vaan. Aika jees.

Stella nautti isomman porukan seurasta, kunhan pääsi pahimman vierastuksen yli ja me päästiin Jonaksen kanssa käymään jopa kaksin rinteessä ja kavereiden häissä (joiden ympärille reissu alunperin rakentuikin). Mutta yhtä kivaa kuin oli olla hetki kaksin, niin oli myös koko perheen hiihtoreissut sekä retki Pyhä-Luoston kansallispuistoon.
Korvaamattomiksi vauvan kanssa (mummien, ukin, tätien, sedän ja serkkujen seuran ohella) osoittautuivat Thulen kärry, joka oli meillä lainassa ja jonka sai vaikkapa hiihtolenkille mukaan sekä vanha tuttu Manduca.

Yritetäänpä palata reissuun yksityiskohtaisemmin myöhemmin!