torstai 13. huhtikuuta 2017

Puolivuotias

Kuusi kuukautta, puolikas vuosi! Käsittämätöntä, sanon minä. Meidän vauva täytti eilen puolikkaan vuoden, ja hän on päivä päivältä hieman vähemmän vauva ja enemmän...lapsi? Myös äiti on tässä ajassa alkanut olla enemmän mukavuusalueella uudessa roolissaan. Arki sujuu, Stella kasvaa ja pahimmat tunnemyräkät ovat tasoittuneet. Eli siis ihan jokainen itkukohtaus ja näppylä ei enää suista äitiä tolaltaan. Vain joka toinen, ehkä.

Toisaalta murheiden ja ilojen suhde tuntuu olevan vakio. Nyt "jännnittää" listalla ovat mm. sormiruokailu, konttausharjoittelun aiheuttamat kumpsut ja se, oppiiko Stella koskaan nukahtamaan iltaisin ilman minua. Sen sijaan "mahtavaa" listalla ovat kaikki erilaiset äänet - päristelyt, tuhistukset, kiljahdukset, ölinät ja juttelut - , oppimisen riemun näkeminen, naurun rätkätykset ja kuolapusut.

Lueskelin tuossa mitä olin kirjoitellut blogiin meidän elämästä kolmen viikon kohdalla; silloin mieltä painoi univelka ja yösekoilut, beben yhtäkkiset nälkäraivarit ja imetys. Silloin puolivuotias oli verrattavissa jo lähes taaperoon.

Onnea siis meidän isopieni, ihana murmeli! Elämä kanssasi on ihmeellistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti